hukkaanheitettyjen hetkien
pelastajasankarit
puhuja ja kuuntelija
veli sisko jotka tietää
yksinäisyyden vuoren kirot
ja kiipeämisen vaikeudet
eivätkä halua yrittää
niinkauan kuin se mitä elämäksi
sanotaan heittää murusia käteen
vuosi vuodelta heikompaan
eihän tämän näin pitänyt
laulaa ikuista kertosäettään
kuin ajan ikonit
syytävät lempeitä hymyjään
kunnes kasvot mätänee
kunnes muistan kaiken ulkoa
...eikä tekoja enää tule