Olipa kerran oikein tavallinen lauantai-ilta Porvoon sairaalassa. Sisään tulee kaksi tyttöä, toinen jalkaansa nilkuttaen. Katseet kääntyvät ja muuttuvat kummastuneiksi, koko odotushuone hiljenee.
"Iris, musta tuntuu, että me ollaan ainoita jotka puhuu..."
"Joo... Me kiinnitetään vielä enemmän huomiota..."
Okei, ymmärrän kyllä tietyn kummastuneisuuden niiden ihmisten kasvoilla, jotka meihin törmäsivät. Vaikka Iriksellä olikin aivan tavalliset vaatteet, meikkaus oli melko radikaali etenkin sotkettujen kajaalien ja muiden silmämeikkien osalta. Mulla ei ollut meikkiä, mutta muuten vaatetus oli ihan mielenkiintoinen: musta tooga, viitta, vyö jossa roikkuu kuksa ja elämänrenkaita, hiuksissa on sulkia ja kasvoilla klaanitatuoinnit.
Mutta minkäs sille voi, jos kesken larpin satut viiltämään puukolla jalkaasi mukavan kokoisen aukon ja siihen on laitettava tikkejä. Oltiinpahan mielenkiintoisia asiakkaita...
-Isíloindil / KL