IRC-Galleria

Niinhän siinä kävi, että onnettomasti mursin käteni. Joo sellasta treeneissä kikkailua ja sit napsahti. Teatteri treeneissä siis. huoh... Noh onneks se paranee ja kyse ei ole mitenkään kammottavasta vammasta. Muutenkin tuntuu nyt just oleelliselta keskittyä uuden levyn tekemiseen ja jättää livet hetkeks tauolle. Toki noi sovitut keikat tehdään mut sit vois olla pienen tauon paikka keikkojen suhteen kunnes saadaan levy valmiiks. Muutamia biisejä on jo olemassa ja lisää tehdään lähes päivittäin. toiv. saatais itsestämme kaikki mahdollinen puristettua ulos. Mä olen toiveikas biisien suhteen tosin vielä on paljon matkaa lopulliseen levyyn.
Mut sitä kohti! :)
Rakkautta! kaikille!:)

T: Juho

Tuntuupa hyvältä kun talvi alkaa kääntyä loppusuoralle, jonka päässä odottaa kauan kaivattu kevät. Erityisen siistiltä on tuntunut myös se että meidän koko bändi asuu pitkästä aikaa taas samassa kaupungissa ja uusia biisejä on päästy duunaamaan nyt tosi hyvällä sykkeellä. Sanoja pitäisi nytkin rustata. Muutamat ihan kohtuulliset on jo syntynytkin, mut aikansa se aina ottaa ennen kuin saa hanat kunnolla auki.

Alkuvuodesta on ollut paljon kaikkea muutakin kivaa hässäkkää. Neil Hardwickin musiikkileffa Jos rakastat tuli ensi iltaan Tammikuussa. Myös Järkkärit esiintyy leffassa ja esittää siinä Don Huonojen Suojelusenkeli biisin yhdessä Minttu Mustakallion kanssa. Tammikuussa oltiin siis koko bändin voimin ensi-illassa katsomassa rainaa ja tosi hyvältä kuulostivat useimmat Suomirock klassikot musiikkileffa sovituksina. Juho ja Minttu myös esittivät Suojelusenkelin ensi-illan jatko-bileissä. Noita Jos rakastat -biisejä voi kuulla myös 5.3. Tartu mikkiin -ohjelman erikois-jaksossa. Juho esiintyy silloin ohjelmassa yhdessä leffan näyttelijöiden Elli Vallinojan, Chike Ohanwen ja Veeti Kallion kanssa.

Tällä viikolla oli puolestaan Emma gaala, jossa käytiin pyörähtämässä. Oli hienoa kun meidän tuleva treenis-kaveri Chisu sai peräti kolme pystiä. Toi Chisun uusi levy on kyllä ihan käsittämättömän upea.

Jes, ei kai siinä auta kun hakea lisää kahvia ja alkaa rustaamaan lisää sanoja. Voikaa hyvin ja nähdään taas keikoilla :)

Mikko

Kun vuosi lähenee loppuaan on hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä mitä päättynyt vuosi on antanut ja mitä itse on pystynyt sen aikana antamaan. Mä muistan hyvin vuoden takaisen joululoman. Olin silloin(kin) lumen keskellä mökillä ja me oltiin juuri saatu valmiiksi Lopullinen ratkaisu-albumimme viimeiset miksaukset. Kansia mietittiin ja ensimmäistä sinkkua. Jotenkin Karkuri biisi, jota ei aiemmin oltu mietitty ollenkaan sinkuksi oli alkanut uusilla miksauksilla toimimaan. Oli toisaalta vähän tyhjäkin olo kun levy oli valmis ja se piti päästää käsistä.

Vuosi 2009 meni lopulta todella nopeasti. Karkuri-single julkaistiin helmikuussa ja samoihin aikoihin biisiin kuvattiin musiikkivideo. Biisi nousi pian radioiden soittolistoille ja video alkoi pyöriä musiikkikanavilla. YouTubessakin sitä katsottiin miltei 90.000 kertaa. Lopunkaiken biisi nousi kesän kynnyksellä singlelistan kärkeen. Lopullinen ratkaisu-albumi ilmestyi toukokuussa ja sen ympärillä oli koko kesän paljon hässäkkää keikkojen, haastisten ja kakenlaisen yleissäädön tiimoilta. Parhaat muistot vuodesta jäivät itselleni varmaan The Voice risteilystä, jolla olimme esiintymässä sekä monista festareista kuumana kesänä 2009. Kesä päättyi kuitenkin pian syksyyn, mikä ei koskaan ole ollut oma suosikkivuodenaikani. Keikkailustakin katosi se ylimääräinen hienous kun ulkona satoi milloin vettä, milloin räntää. Ja syksyn pimeys, siihen ei kai koskaan totu.

Nyt tuntuu taas hyvältä kun maa on valkoinen ja istun samalla mökin sohvalla kirjoittamassa tätä kuin vuosi sitten tähän aikaan. Vuoden vanhempana ja viisaampana oon onnellinen vuodesta 2009, joka toi eteen paljon uusia ystäviä, kokemuksia ja hauskoja hetkiä. Kun loma ensi viikolla taas päättyy, kokoonnumme bändin kanssa ja aloitamme seuraavan levyn biisien valmistelun. Puolenkymmentä biisiä on jo demotettukin ja sitä suorastaan kutkuttaa päästä tekemään lisää. Toivottavasti vuoden päästä voin taas todeta allekirjoittavani sen mitä vuonna 2010 tuli tehtyä. Hyvää uutta vuotta ja onnellisia hetkiä vuonna 2010 kaikille!

Keikka kesä ja syksy on aikalailla takanapäin. Ikimuistoisia hetkiä ja tilanteita on mahtunut paljon mukaan. Välillä väsymys on ollut suoranaista hajoamista ja on tuntunut suorastaan vastenmieliseltä istua bussissa keskellä pimeää "lost highway" maisemaa jollain 2 tunnin yöunilla. Toisaalta itse keikat ei koskaan ota päähän. Soittaminen on mun mielestä aina hauskaa vaik ois väsynytkin. Ja onhan se rehellisyyden nimissä sanottava, että aamuun asti hilluminen on kuitenkin aina oma valinta. Helvetin hauskaa se toki parhaimmillaan on.

Nyt on tullut aika siirtää katseet tulevaan ja siihen tosiasiaan, että taas olis aika tehdä uutta matskua. Jotain on jo tehtykkin ja kovasti olis poltteita päästä ilmaisemaan itseään biisien teon muodossa. vaikeinta tuntuu olevan aloittaminen. Siis et sais itsensä lietsottua siihen tilaan jolloin alkaa syntyä tavaraa. Mä rakastan sitä tunnetta kun solahtaa jonkilaiseen todellisuuden vieressä olevaan kuplaan missä biisit alkavat syntyä. Sinne voi olla vaikea päästä. Inspiraation lähteitä on vain etsittävä ja ikinä ei tiedä mistä se löytyy. Jos edellisellä levyllä kylmänsodan romantiikka oli kova sana seuraavalla se on ehkä jotain suoraviivaisempaa....jotain joka on helppo tajuista , vilpitöntä ....oman näköistä.....ei sillä etteikö kiinnostus edellisen levyn aiheisiin olis ollu vilpitöntä ja intohimoista kun sitä se nimenomaan olikin ja on edelleen mutta jotenkin se juttu meni jo......jotain muuta taas.....saa nähdä mistä sitä innostuu ...seuraavan kerran.......heh jotenkin näen jo itseni selittämässä suu vaahdossa kädet viuhtoen kuinka nyt on löytynyt maailman siistein aihe! Sitä odotellessa. Mut mä tunnen et siellä se tikittää jossain alitajunnan syövereissä se pitää vaan kaivaa esiin.

rakkautta kaikille!

Juho

Ihan mahtava fiilis kun syksy näyttelee parhaita puoliaan ja ulkona paistaa aurinko vaikka on jo lokakuu. Yleensä tähän aikaan vuodesta istutaan pimeellä treeniksellä tekemässä biisejä ja kuunnellaan kun sade hakkaa ikkunaan. Siks varmaan monet biiseistäkin on aikas surumielisiä, kun ne tehdään aina syksyisin, heh. Näillä keleillä on ollut siistiä tehdä myös keikkoja ja raidata pitkin aurinkoista Nelostietä, niin kuin Cheekki laulaa. Hämeenlinnassa oli perjantaina hieno meininki ja hyvää possea paikalla. Kiitos lämpimästä vastaanotosta sinne! Sit kun vielä meidän uusi single Täynnä voimaa meni hienosti listoille, voi kerrankin kirjoittaa blogiin vain positiivisia ajatuksia ja sunnuntaitunnelmia. Pitäkää huolta toisistanne!

Tuollapa siintää keikkakalenterissa erittäin mielenkiintoista settiä. Matkailu avartaa. Etenkin kotimaan matkailu. Syvälle kohti suomalaista psyykettä. Finland = Final land. Esi-isät kelannu että perkele tästä risukosta ei kukaan minua kiinni saa! Mutta mepä saadaan! Hahaa! Joten varokaa Sysmä, Kiuruvesi, Parikkala, you´re going down!

Kujanjuoksu. 2000-luvun trendi-ilmiö. Poliitikot ja nyt myös urheilu johtajat, tallipääliköt yms. ovat joutuneet tutkivanjournalismin ja erityisesti keltaisen lehdistön hampaisiin. Matti Vanhanen on niitattu viimeisen parin vuoden aikana niin moneen kertaan, että siitä on tullut enemmän tapa kuin poikkeus. Kanerva "kielsi kolmesti"(Ei, Ei ,Ei) ja hänet kiritettiin huimaan kujanjuoksuun, joka päättyi ulkoministerin eroon ja jukiseen häpeään. Vimeisinpänä on "juoksutettu" ray:n toimitusjohtajaa, unohtamatta tietenkin Audimiestä.
En siis ota kantaa onko oikein, että nariseva pääministeri tai Max "annan ruoskaa natsi uniformussa" Mosley joutuvat tilille teoistaan. Lähinnä pohdin, että onpas jengiä juoksuteltu. Mika Myllylä kärähdettyään epohuumeista, ratkaisi ongelman perinteisellä lonkerolla..........pitäisköhän Vanhasenkin alkaa hiljalleen lipsua periaatteistaan ja turvautua suomalaiskansalliseen väkijuomaan...voisivat Iken kanssa punoittaa kilpaa juostuaan kujansa.

"Love boat / soon will be making another run..." Kuka sanoi ettei Suomi ole romanttinen, Välimeren veroinen risteilymaa? Uusikaupunki, Kokkola, Helsinki, Hamina... Kaikki on kynnetty läpi. Maata pitkin, tosin. Järjestyshäiriön Lemmenlaiva (=Keikkabussi, a.k.a Jätekuljetus) voi onnellisesti kertoa kuluneen kesän jälkeen, että Suomen merelliset kaupungit ovat täynnä iloisia ja raikkaita ihmisiä. "Love / Exciting and new / Come aboard / we´re expecting you".
Kapteeni Strubing sai kahdeksan tikkiä päähänsä, koska yritti käydä Dr. Adamin kimppuun. Samalla risteilyllä perämies Gopher menetti ajolupansa. Viime aikoina kaikkien rakastama baarimikko Isaac on myös alkanut naukkailla omia koktailejaan jo aamuisinkin. Ei kuulemma kestä paluumatkaa muuten. Silti, lemmenlaiva ei ole koskaan ollut niin täynnä rakkautta ja toivoa kuin nyt. Tuottajamme Aaron Spelling on ollut myös hyvin tyytyväinen risteilyymme ja voimme povata jatkossakin Järjestyshäiriölle vain kevyttä aaltoa ja lempeää myötätuulta. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu! "And love / won´t hurt anymore / it´s an open smile / on a friendly shore / It´s LOVE!!!"

Terve.

Kesän rankin keikka jakso on siirtynyt takaviistoon ja selvisimme siitä kolhuilla, sairaala käynneillä ja sakoilla + kaikenlaisella muilla kivoilla muistoilla. Täytyy sanoa, että oli todella hauskaa ja tietenkin mukava soittaa kun nyt pääasiallisesti aurinko tervehti soittajia ja yleisöä lämmöllään. Ei sillä kyllä syksyyn keikkoja mahtuu vielä paljolti joten ei se tähän suinkaan loppunut.
Yksi hauskimmista muistoista liittyy Hanhirock nimiseen tapahtumaan jossa intouduin, väsymyksen mukavasti rentouttaessa, survomaan peltisen roskapöntön päähäni (sellanen kurkkupurkki) ja se päässäni heilahdin eräänkin mieshenkilön päälle makaamaan keikan loppuvaiheessa. Halasin käsillä ja jaloilla. Se oli sellainen välitön rakkauden osoitus yleisöä kohtaan joka mielestäni kuului juuri siihen hetkeen. Toivottavasti kaikki asianosaiset on sinut tilanteen kanssa. heh kyllä näitä .....näitä tulee.... Ei siinä palataan taas.


Rakkaudella:
Juho

Kylhän tää oli niin arvattavissa. Kun JRH:n kiertue saapui vihdoin armaaseen ex-kotikaupunkiimme Jyväskylään ja Jyväskylä Rockiin, oli homma alusta asti kaikkea muuta kuin kevyttä kikkailua. Jo menomatka katkesi alkuunsa Tomin suorittamaan "karavaani-ohitukseen" Lusin suoralla kun minibussi kellotti tutkaan vauhtia, jonka ei rekisteriotteen mukaan pitänyt olla edes mahdollinen. Just sen ainoan kerran kun nopeus nousi yli kasikympin kävi sitten näin. Poliisi-setä oli onneksi kiltti ja päästi Tomin takaisin bussiin tuhdimman pikavoiton onnellisena omistajana.

Kuinka ollakaan festivaalialueelle saavuttiin kuitenkin ajoissa ja miltei samoin tein oli edessä nousu lavalle. Keikka menikin oikein loistosti ja oli hienoa nähdä paljon jengiä festareilla tänäkin vuonna! Juhaa lämmitti eritoten myös Matti Nykäseltä saatu käsisuudelma backstage-alueella.

Kotikaupungin festareilla oli paikalla tietysti myös runsas joukko vanhoja kavereita, joiden kanssa tuli tarkastettua PMMP:n ja Apulannan tiukat keikat ja muukin tarjoilu. Varsinaisesti alkoi kuitenkin tapahtua vasta Apiksen encoren aikana kun saimme idean lähteä jahtaamaan festari-alueelta poistuvaa Juhoa niin sanotulla nelivetopartiolla. Kun partio viimein saavutti Juhon päätti allekirjoittanut ottaa gaselimaisella loikalla tältä luulot pois. Hypyn sihti oli kuitenkin parikymmentä senttiä pielessä ja alastulo tasaiselle tapahtui notkeasti pää edellä. Tästä seurauksena oli leikin loppu, ensiapupartion (tällä kertaa ei neliveto) paikalle kutsuminen ja ambulanssikyyti Keskussairaalaan. Kiitos muuten Jussille, joka lähti messiin työntelemään rullatuolia ompelusaliin :) Viidellä tikillä takaraivoon hommasta onneksi lopulta selvittiin. Huhujen mukaan Jyväskylän kävelykadulla nähtiin kuitenkin vielä aamuyöstä muumio-kääreeseen verhoiltu mies, joka vakuutti portsarille olevansa täysin tanssi-kunnossa pienistä pintanaarmuista huolimatta.