On aika masentava mieli. Tuntuu että kaikki taas kaatuu päälle ja hermo menee kaikkiin ja kaikkeen.
No omapa on valintani, tässäpä nyt sitten mätänen paskassa ja voivottelen. No ei voi mitään.. Jos se tietty ihminen lukis tätä niin vois olla että kolahtas se mitä se ei tajua. Mutta olkoon tajuumatta. Itteppä teki valintansa.. Minä en voi sille enää mitään.. No se siitä..
Onpahan se etes kivaa että on lunta. Missä tuo meitin karvanaama voi purkaa energiansa. On se kyllä semmonen kaveri että ei aina tiiä että itkeekkö vai nauraakko. Äskenki se tuli mulle uhoomaan eli haukku korvanjuuressa saadakseen huomiota. Meinas palaa käämit, mutta fiksuna tyttönä suljin korvat sormilla ja aloin pitämään älän mölöä niin johan lähti pentu lätkimään. :D Nyt se onneks tuolla nukkuu, mutta illemmalla sillä on taas meno päällänsä. Onpahan elämässä etes joku ilo (Konna poika). Kun muuta ei ole... Semmosta siis..