Pilvityynyn päälle painan pään,
sydän yksin itkee ikävää,
tähden loiste jossain kysyy vaan,
vieläkö me kerran kohdataan.
Unen rajamailla jossakin,
sinut kauan sitten kohtasin,
pelännyt en tuskaa polttavaa,
vaan ymmärtänyt en mä ollenkaan.
Kun tuulen puhallukseen heräsin,
paljon enemmän mä ymmärsin,
poissa olit tajusin kai sen,
vaan usko siihen vieläkään mä en.
Haavemaailmassa joskus seilasin,
siellä sinut silloin kohtasin,
nyt kyynel silmässä sua muistelen,
unta satumaista nukkuen.