IRC-Galleria

Hento kultasiipi,
kukkakedolla,
pisaran välke,
vedenpinnalla.

Kanssani ystävä,
aamunraikkaana lennä,
kyyneleissä kuvasi,
aika pois on mennä.

Kesän sateen,
auringon,
taivaan sinisen,
metsän kielon muistathan,
vaik olet uninen.

Väri jo hiipuu kun lehdellä lepää,
ruusunkukkaan punaiseen,
hiljaa laskee pään.
Sanoo: "Näin menee elämä,
siipirikko elä ei,
älä sure ystävää,
jonka kova maailma vei."

Hiljaa kuiskaa hyvästinsä,
sulkee raskaat silmänsä,
toinen yksin jää ja huokaa:
"Suruni on suunnaton,
sydämeni lohduton,
siks pyyntösi on mahdoton,
niin kova ikävä mun on."