IRC-Galleria

kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös
pyyhimme kätemme housuihin.
emme pelänneet likaa, vaan poika- ja tyttöbakteereita.
ei tarvinnut esittää mitään, vaan pystyi olemaan oma itsensä.
suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään,
mutta eivät koskeneet toisiaan.
kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä.
mutta totuus on, että kun sanomme tämän
sen voi korvata lauseella "mikään ei ole ikuista". muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista.
entä ne kyyneleet, sen kusipään takia,
entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä
muistatko kun naurettiin yhdessä ?
kun vietettiin koko kesä yhdessä ?
kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään,
kun olimme erottamattomat.
lisää tämä blogiisi jos kaipaat vanhoja aikoja ja ystäviä.