Kello oli noin yksi yöllä kun se alkoi. Olin ollut vaan koneella sen ihmeempää tekemättä ja ylättäen iskikin inspiraatio (=
(Hyvä valvoa näin työpäivien välissä öisin pitkään...)
Kuitenkin siis päädyin yllättäen vaan avaamaan kirjoitusohjelman, ja hetkessä silmien edessä olikin jo rivitolkulla sitä sun tätä syvällistä ylhäällä.
Vaikka sitä tulee kaikenlaista aina kirjoiteltua, niin tällä kertaa oli mukava huomata että olihan siinä tekstissä jotain järkeäkin. ^^'
Tämänkertainen teksti käsitteli ihan vain niin pientä, mitätöntä ja kapea-alaista aihepiiriä kuin elämä...
Jokatapauksessa, ajattelin tuoda esille muutamia asioita tästä tekstistä, ja vaikka näitä kysymyksiä monet ovat ennenkin pohtineet
–ja tulevat varmasti tämän jälkeenkin pohtimaan– eivät ne ole menettäneet ajankohtaisuuttaan.
- Miten käsittämättömän lyhyen ajan vietämme tällä planeetalla ja tässä maailmassa?
(Älkää ottako itseenne jos numerot eivät ole nyt prikulleen oikein)
–Nykyisen elinajanodotuksen mukaan suomalainen mies elää n. 75 vuotiaaksi. Olen vasta 18 vuotias ja elänyt nyt jo lähes neljänneksen elämästäni? Tästäkin ajasta noin kolmanneksen olen nukkunut? Jäljellä olevista 57 vuodesta tulen myös nukkumaan kolmanneksen, jolloin jäljelle jää noin 37 ja puoli vuotta valveilla vietettyä aikaa. Tästäkin ajasta lähes puolet voi kulua pelkässä työn teossa. Näin ollen vapaa-ajalle jäisi noin 18 vuotta poislaskettuna mahdolliset lapset tai harrastukset. Toisinsanottuna minulla on jäljellä vähemmän omaa aikaa kuin mitä olen nyt jo elänyt. Ehkä tässä vaiheessa olisi jo siis syytä miettiä mitä elämältään tahtoo? Vaikka vanhuus tuntuu kaukaiselta ja se on helppo unohtaa, niin tämä elämä on lyhyt. Siitä kannattaa hyödyntää jokainen hetki.
- Mikä siis olisit hyvä suunta elämälle?
–En edes yritä vastata kysymykseen elämän tarkoituksesta. Sitä ovat kautta aikain niin kuuluisat filosofit kuin tavalliset tallaajat pohtineet ja selitykseksi on tarjottu niin onnea, jumalaa, nautintoa kuin lukemattomia muitakin syitä. Voin vain miettiä mitä itse haluan omalta elämältäni? Omat tavoitteeni ovat vielä selkeät: Opiskele, tee työtä, iloitse elämästä, älä ole kusipää (ainakaan paljoa ^^'), rakasta.
On oltava unelmia ja tavoitteita joiden eteen työskentelisi. Tulevaisuus näyttää mitkä unelmat toteutuvat, ja työ kyllä palkitaan. Ei siis kannata murehtia liikaa tulevasta, koska murehtimiselle on koko loppuelämä aikaa. Pitää siis muistaa elää koska kuten Anssi Kelakin meitä valisti: "Elämä on lyhyt, aika loppuu pian". (,^_^,)'
- Millaista olisi elämä ilman rakkautta?
–Epämiellyttä totuus on, että moni jää yksin elämänsä aikana, samalla kun toisilla on aina joku. :/ Tietysti voidaan aina miettiä, mikä on todellista rakkautta vai onko edes olemassa muuta kuin "oikeaa" rakkautta? Itse näkisin kuitenkin rakkauden jonakin syvempänä kokemuksena kuin pelkkä ihastus ja yhdessäolemisen ilo. Se on tunne, joka viestii yhteyttä kahden ihmisen välillä. Tilannetta jossa molemmat tarvitsevat toisensa, tuntevat kaipuun toistensa luokse, eivätkä ole ehjiä ilman toista.
Jos tällaisen ihmisen löytää, siitä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain. Ihmiset jotka saavat kokea rakkautta ovat onnekkaampia kuin ketkään muut.
Kaikilla pitäisikin olla oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi sillä en osaa kuvitella suurempaa tyhjyyttä toisen sisimpään kuin rakkaudettomuus.
Tässä oli siis pari mietettä vaan :D
Tällasta tällä kertaa. Ehkä joku päivä jotain muuta. Kommentoikaa ihmeessä jos ootte erimieltä (tai samaa mieltä ;D) jostain asioista. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu :P