IRC-Galleria

Omistettu Scawo'sin jäsenille, rakkaille ystävillemme.

Alkusanat:
Koko tämä vauhdikas seikkailujen tapahtumaketju sai alkunsa 5. syyskuuta 2008, Ritan syntymäpäivillä. Tarinamme kuulostaa ehkä teistä uskomattomalta ja keksityltä, mutta meille se oli todellisuutta. Kohtalo oli saattanut meidät, kuusi ystävystä yhteen juuri oikealla hetkellä, kun eri maailmoiden välinen kenttä oli ohuimmillaan. Seikkailu lopulta vain syvensi ystävyyttämme, vaikka se miltein repi meidät irti toisistamme, kuin vanhan kirjan, joka heitetään myrskyn silmään. Vielä tänäkin päivänä pidämme yhtä tässä kylmässä ja karussa maailmassa taistellen vapauden ja rakkauden puolesta. Ilman pidemmittä puheitta, liioittelematta ja vääristelemättä totuutta haluamme jakaa tämän omakohtaisen tarinamme kanssanne.

KOHTALON SALAMA
Ensimmäinen luku

“Onnee Rita!” Sanna hehkutti ja ojensi lahjan Ritalle liittyen iloiseen joukkoon. Hän huomasi hullunkurisesti virnistelevän Jennin, asiattomasti mietiskelevän Lauran. Olohuoneesta kantautui korvia vihlovia kiekaisuja ja rääkäisyjä. “Voi raukkoja, ainakin niillä on kivuton ja nopea kuolema.” Sanna nyyhkäisi. “Se on vaan Jasmi, se vissii matkii jotai Idols-kilpailijaa.” Jenni korjasi tilanteen ja naurahti. Nelikko suuntasi askeleensa kohti olohuonetta, jossa Jasmi oli päässyt vauhtiin. Sanna huomasi nurkassa yksin hervottomasti hölskyvän Hennan, joka hihitteli itsekseen.
“Ota vähän ilojuomaa, niin pääset vauhtiin!” Rita kehotti itseään.


Ilta sujui rattoisasti jutellessa ja kuunnellessa musiikkia. Kunnes ilojuoma oli vaikuttanut jo niin paljon, että joku keksi mennä pimeälle pellolle pelaamaan “suofutista”.
Pelto oli hyvin mutainen, sen yllä leijui usvaa ja taivas oli musta kuin JENNIN HIUSKARVA! Tytöt potkivat palloa mielipuolisesti pellolla ajautuen yhä kauemmas talosta.

Yhtäkkiä kuului valtavan pitkä pörähdys, kuin mopo olisi mennyt tiellä. “Äkkiä, SUOJAUTUKAAAAA!” Jenni karjui kuin jellona ja syöksyi puskaan. Vain yksi henkilöistä tiesi, mistä tuo salaperäinen pörähdys kuului. Muut jäivät ihmeissään haistelemaan ilmaa, kuin sopulit jotka vainoavat vaaran. “Tuntuuko teistäkin, että usva sakeni yllättäen?” Laura kummasteli ääneen. Sanna puuttui puheeseen: “Minusta tuntuu, että meidän pitää hakea Jenni ja lähteä kotiin..” Muut suostuivat ehdotukseen ja lähtivät etsimään kadonnutta Jenniä.

Ukkonen jyrähteli kaukana horisontissa, mutta se läheni uhkaavasti. “HEI TUOLLA NÄKYY TÖPÖ! Jenni on siellä!” Henna huudahti helpottuneesti. Yhteisvoimin he raahasivat parkuvaa Jenniä kohti kotia.

Seuraava salamat iskivät raivokkaasti. Sanna kulki hypnotisoituna kohti salamoiden sotatannerta. “Go Sanna, Go Sanna!” Jasmi kannusti peukut pystyssä.
Kaikki viisi tyttöä pääsivät turvallisesti sisälle. “Kattokaa, pihalla tulee tosi-tv:tä! Siä juoksee joku tyttö ympyrää salamoiden keskellä!” Jenni hihkui ja mutusti popcornia.
“Ei mutta sehän on Sanna!” Laura parkaisi ja otti pyssyn seinältä ja meni ampumaan salamoita. Rita, Henna ja Jasmi lähtivät myös pelastamaan Sannaa, ja he ottivat mukaansa kolme vesiastiaa, joilla he voisivat houkutella salamat ansaan.
Vain Jenni jäi sisälle, tuijottamaan haltioissaan ikkunasta pihalle. “Hei! Sinne meni jotai muitaki pölvästejä! Tulkee kahtoo!” Jenni sanoi, ja popcorn-astia tippui maahan.

Viimeinen salama osui suoraan Sannaa nenänpäähän, ja hän pökertyi. Uskolliset neljä ystävää kantoivat Sannan sisälle. Ei kestänyt kauaa, kun Sanna virkosi ja taas juotiin ilojuomia vanhaantapaan.

Ennustus
Toinen luku

Jennikin tokeni juoman ansiosta ja Sanna päätti ennustaa hänelle Alias-korteista tulevaisuutta.

Sanna vajosi aidontuntuiseen transsiin, hän ennusti Jennille kohtalokkaan tuomion: “Voi tyttöparkaa, kun tietäisit mitä minä näen.. Tuhoontuomittu, epäilemättä sinulle tulee kiistaa munkkien kanssa, silta.. Minä näen sillan! Perunarinki, valtaistuin, poliisit!” Sitten Sanna kaatui tuolilla, ja huusi tuskissaan: “Musta tulee psykopaatti!”


Rita riensi lohduttamaan Sannaa: “Ei hätää Sanna, mennään paistamaan munkkeja!” Sannan kohtauksen aikana, Jenni piirsi Sannan ennustamisen perusteella kuvan paperille. Sanna vaikeroi: “Ei, ei munkkeja! Tästä ei seuraa hyvää!”

Munkkien paistuessa uunissa, kaikki kuusi tyttöä pelasivat Sanarallia, jopa Sanna oli taas tolpillaan. Kun Laura voitti pelin, niin munkit olivat valmiita.
Tytöt riensivät syömään maukkaita munkkeja. Jenni ei syönyt kaikkea, vaan laittoi lopun taskuunsa. He rupattelivat mukavia, kunnes Laura sanoi: “Kuuluiko Jennin taskusta avunhuuto, vai mikä tuo ääni oli?” Jenni laittoi käden taskuunsa ja totesi: “Ei siä mitää oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo!” Jenni kerkisi sanomaan, ennen kuin pyörähti maagisesti ja katosi.

Tehtiin Sannan kans tätä noin 4 tuntii.. :'D n. klo 2.00-5.40