IRC-Galleria

Kaunista on ku on lunta maas.
Se mulle mieleen tuo taas
lapsuuden ilot leikit ja riemut,
jotka mukanaan mennesyyteen vie mut.
Takaisin takas talviin valkoisiin,
takaisin nuoruuden viattomuuteen.

Katson itseäni leikkimässä lumella.
Nykyään tuo lapsen ilo onkin vain unelma.
Ei ehkä ollu sillon paljon tietoa,
mutta ei tiedosta ole iloa.
Tieto lisää tuskaa, kaikki sen tietää.
Useet sen vaa koittaa kieltää.

Pikku hiljaa menneisyydestä irtaudun,
tähän hetkeen palaudun.
Tajuun että iloita pitää.
Ilossahan elämäki itää.
Elämä nuutuis ja kuolis pois,
jos siinä ei iloo ois.
Joten käännänki nyt iloon suun!
Kai säki iloitsemaan mukaan tuut?