IRC-Galleria

Astun sisäselle mieleeni.
Otan ensimmäisen askeleen.
Tiellä tuolla muistojen ja minuuden.
Tiellä surujen ja ilojen.

Kun tietä katson niin eteen päin se jatkuu.
Kierrellen ja kaarrellen kohti syntymää.
Nousuja ja laskuja lukemattomia,
hetkiä ilosia ja niin onnettomia.
Ne vaan jotainen on tärkee osa mua.
Nehän yhdessä mut tälläseks luo.

Kun taakseni katson näyn tulevaisuuteen.
Sielä on materiaalit päivään uuteen.
Betonia ja puuta tien tekoon on,
mutta suuntani ja tieni materiaalit mun valittava on.
Ei kukaan voi mulle tulevaisuutta kirjoittaa,
koska jokainenhan niin makaa kuin petaa.
Eli se miten elän ja päätöksiä teen
määrää mun tulevan tien ja sen uurteet.

Nyt askeleen otan takas mielestäin pois.
Suljen oven.
On menneisyys turvassa ja materiaalit tulevaisuuden.
Nyt vain olen.
On kaikki loppujen lopuksi nyt hyvin, tiedän sen.