IRC-Galleria

oon tänään autolla elikkäs soitelkaa...

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

Kopioi tämä omaan blogiisi niin muistat että aina on niitä jotka välittää.<3

Tapparalla oli mennyt kausi hyvin kehnosti. Ojasen Jannekaan ei uskaltautunut ulos kodistaan moneen päivään. Lopulta kuitenkin ruokakaappi näytti sen verran tyhjältä, että hän päätti lähteä lähikauppaan. Hän kuitenkin pani aurinkolasit silmille ja muutti kampausta, jottei häntä tunnettaisi. Kaikki tuntui sujuvan hyvin, eikä kukaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta sitten eräs mummo sanoi kovaäänisesti: -Terve Janne!
Ojanen säikähti ja ryntäsi saman tien kaupasta ulos naama punaisena. Hän sulkeutui taas kotiinsa ja elää kituutti pari päivää tähteillä. Sitten kuitenkin ruoka loppui. Janne päätti uskaltautua kauppaan uudelleen, mutta tällä kertaa hän naamioitui paremmin. Hän pani päälleen korkeakauluksisen takin ja päähän pipon aurinkolaseja unohtamatta. Sitten hän lähti kauppaan, mutta sama mummo oli taas siellä. -Terve Janne!
Kauhistuneena Ojanen juoksi taas kotiinsa ostamatta mitään. Hän eli monta päivää vesipaastolla, sillä ruoka oli aivan lopussa, mutta kauppaan hän ei uskaltanut mennä. Viikon päästä kuitenkin nälkä kävi ylivoimaiseksi, ja alkoi tuntua, että hän kuolisi nälkään ellei saisi ruokaa. Kauppaan oli siis päästävä. Nyt kuitenkin Ojanen teki äärimmäisen tarkan naamioinnin. Hän värjäsi hiuksensa ja kulmakurvansa, tunki pumpulia suuhunsa, kiinnitti irtoviikset ja parran naamaansa, pani tyynyjä takkinsa alle näyttääkseen tukevammalta ja otti piilokorkoiset kengät. Kun hän katsoi työnsä jälkiä peilistä, hän arveli, ettei edes hänen oma äitinsä olisi tunnistanut häntä. Sitten hän lähti kauppaan. Hän huolestui huomatessaan, että sama mummo oli taas ostoksilla. Hän ei kuitenkaan uskonut tämänkään tunnistavan häntä, joten hän astui rohkeasti sisään. Mummo katseli häntä jonkin aikaa ja sanoi sitten: -Terve Janne! Nyt Janne ei enää kestänyt. -Kuinka te voitte tuntea minut?, hän änkytti.
-Mikä minun valepuvuissani on vikana? Mistä te tiedätte? -Minähän olen Jutilan Timo! mummo vastasi.

ai että oli hieno viikonloppu... :) kiitos teille kaikille jotka olitte mun kanssa tekemäs tästä ikimuistoisen viikonlopun... ja jussille iso käsi hyvistä booleista... :D huoh nyt on kyll pahoja oloja... :( mut hauskaa oli... pe-la yö oli kyll ikimuistoinen yö... ;) joku tietää joku ei... :)

Kommentoi tähän NÄHTY,
jos olet nähnyt minut joskus reality maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä
ja lisää omaan blogiisi
ja katso ketkä ovat bonganneet sinut!

[Niin ja tunnetusti KAIKKI kytistelijäthän vastaa tähän]