IRC-Galleria

Tour Bus Diaries -albumi nyt vain 6,95€ CDON.comissa! Jos et vielä omista, niin nyt on täydellinen aika hankkia! Kiitos ja kumarrus.

http://cdon.fi/musiikki/white_flame/tour_bus_diaries-4172380

...taas keikalle


White Flame Live!

Pe 26.2.2010 - Ähtäri, Club B52
La 27.2.2010 - Eura, Osmantupa
Ti 2.3.2010 - Helsinki, On the Rocks

http://www.whiteflamemusic.com/listen

White Flame on kiinnitetty Tammerfestin Noste-lavan ilmaiskonsertiin lauantaille 11.7.2009.

Festarikansan villitsevät White Flamen lisäksi Itkevä tyttö, Lines of Leaving, Tuhkalehto, Today´s Special ja lisäksi yksi myöhemmin nimettävä esiintyjä. NOSTE-lavalla kuullaan bändejä lauantaina
klo 16-21.

Konsertti on ikärajaton ja ilmainen!


Keikka-auto startataan hyvin aikaisin aamulla Rovaniemeltä, josta bändi lähtee taittamaan pitkää matkaa edellisen päivän Simerockin keikan jäljiltä.

http://www.whiteflamemusic.com
http://www.myspace.com/whiteflamemusic

White Flame tänään keikalla Kuopion Henry's Pubissa! Tervetuloa!

Vapaa pääsy!


http://www.whiteflamemusic.com

Tour Bus Diariesin ensimmäinen single on otettu ympäri Suomen lämpimästi vastaan. Viimeisimpänä kappale murtautui Suomen suurimman radiomedian SBS:n paikalliskanavien soittolistoille. Näin ollen White Flamea on kuultavissa Radio 957:lla (Tre), Radio Megalla (Oulu), Radio Sadalla (Turku) ja Radio Jyväskylällä. Myös Radio Rock pyörittää kappaletta tasaisella viikkotahdilla eetterissään.

http://www.whiteflamemusic.com

White Flame

Kun unirytmi on mennyt epämääräisten työvuorojen ja alkoholin seurauksena hyvinkin vituilleen, on aina mukava herätä aamulla ja kerätä kamansa keikkareissua varten.

Kello neljäntoista kokoontuminen treenikämpällä toi paikalle muitakin epämääräisen väsyneitä ja huonolla huumorilla varustettuja hahmoja, joiden tarkoitus olisi viettää viikonloppu yhdessä. Ei muuta, kun kamat ”Liskoon” ja kohti lähimpää kaljaparatiisia, jossa pari pussillista vanhoja hylsyjä vaihtui näppärästi lähes viiteenkymmeneen korkkaamattomaan juomatuotteeseen. Jotkut sankareista ostivat pari pussillista fisherman’s friendejä ja kävivät hakemassa paikallisesta A –kaupasta tuotteen yhdistettäväksi pastillien kanssa... Voisin sanoa, että ihan hyvät lähtökohdat lähes kolmen vuorokauden ja yli 800 kilometrin keikka(sekoilu)reissulle. Vielä, kun Liskoon viritettiin kymmenen D –kokoista paristoa aamupalaksi nauttiva BoomBlaster -rokkikone ja kovalla rahalla mukaan palkattu DJ iPod pyörittämään toivemusaa.

Oli vihdoin aika jättää Tampere taakse...

Suunnaksi otettiin Seinäjoki, jossa oli tarkoitus soittaa viikonlopun ensimmäinen keikka Bar15:sta yleisölle. Jared ja Markku valtasivat Liskon etupenkit ja itse bändi tunnetusti siirtyi takatiloihin ”Nokian veden” ja oluen kanssa. (”Kyllä tekniikan porukkaakin saatetaan sitten hyvän työn jälkeen muistaa parilla keskioluella.”) Jared ratin takana polkaisi Liskon hyperajoon ja matka taittui kuin siivillä... kenellekään ei tullut mieleen pitää edes kusitaukoa ennen Jalasjärven Juustoporttia. Erikoista toimintaa tältä porukalta, varsinkin kaiken sen juoman jälkeen mitä alkumatkasta oli nautittu. Enää siis n. 35km jäljellä... I can not believe that!

Perillä auto taiteltiin jokseenkin pienikokoiselle baarin takapihalle, josta kamat tuli roudata sisätiloihin. Iloinen, hassua kieltä puhuva ja Juha nimeä kantava henkilö otti meidät mitä parhaiten vastaan ja näytti meille baarin salat. Kamat pystyyn ja soundcheck läpi. Lavalla kuulosti aivan mahtavalta ja syykin siihen selvisi seuraavana aamuna. Lava oli rakennettu entisen (Seinäjoen ensimmäisen?) studion äänitystilan paikalle. Lisää näitä baareihin!!! Mutta ei mennä vielä sen enempää huomiseen aamuun, koska silloin luultavasti on mitä hirvein krapula... Koko porukka siitä sitten viereiseen Kebab –mestaan safkalle ja sekoittamaan koko putiikki. Eivät varmaan halua koskaan nähdä tätä bändiä siinä liikkeessä uudestaan, koska tilaamisen voi hoitaa vaikeasti tai erittäin vaikeasti. Jälkimmäinen onnistui meiltä jälleen leikiten, mutta saatiin lopulta kuitenkin ruokaa. Safkan jälkeen tsekkaamaan majapaikka ja valmistautumaan illan keikkaan.

Epämääräinen settilista väännettiin jälleen kymmenen minuuttia ennen keikkaa takahuoneessa. Sen jälkeen tarpeelliset juomat lavalle ja rokkaamaan. Täytyy sanoa, että varmaan yksi tämän porukan parhaimmista keikoista. Lavalla oli helvetin hauskaa (ainakin allekirjoittaneella) ja kaikki taisivat soittaakin lähes oikein. Mahtava fiilis ja lisää kaljaa koneeseen. Juha tuli backstagelle kiittelemään hyvästä keikasta ja kerrankin saatoimme olla samaa mieltä asiasta. Tarjosi vielä jekkushotitkin. Asia Äijä! Täytyy kyllä keikkapaikalle ja henkilökunnalle antaa 5+ tähteä! Näin homman pitää toimiakin, jotta ketään ei koskaan vituttais! Sitten vaihtamaan muutama sana paikallisten kanssa baarin puolelle...

Äkkiä sitä löytyikin pöytäseurue, jonka meininkiin liityimme mukaan. Diggailivat musasta ja muutenkin asiallista porukkaa. Muistaakseni yön hämärinä tunteina pöydässä taidettiin jamitellakin... tai ainakin joku soitti jotain kitaraa ja jotain biisiä... ja jotain... Tässä vaiheessa kirjoitusta ”jotain” –sanan ja kolmen pisteen käyttö kasvaa suoraan verrattuna nautitun alkoholin määrään... Markku muistaakseni kertoi keikan jälkeen nappaneensa 4 shottia ennen illan miksausduunia ja eihän se siihen jäänyt. Lopputuloksena oli se, että paikallinen järkkäri tuli iloisesti hymyillen ja naurahtaen toteamaan meille pöytään ”viittittekö tosta kohta viedä tuon teidän miksaajan tuonne bäkkärin puolelle, kun sillä ei näytä menevän hirveen vahvasti”. No mitä mitä... Herrallahan oli oikein hyvä fiilis siinä viereisessä pöydässä, pää kenossa ja tajunnan rajamailla. No hienostihan se siitä vielä virkisty ja bileet jatkui pilkkuun asti... vähän ylikin.

Aamu olikin sitten taas mielenkiintoinen. Kuusi hahmoa kömpii ulos leirikoulumaisesta majoitustilasta ja näky oli varmasti epämääräinen. Näinä tunteina on aina yhtä mukavaa palata edellisen illan keikkapaikalle kantamaan soittokamoja autoon. Taas kerran lähtee pisteet Juhalle, joka iloisin mielin päästi meidät aamulla baariin ja keitti vielä pannullisen kuumaa kahvia helpottamaan hahmojen oloa.

Sitten Liskon nokka kohti Kalajokea. Navigaattori keksi meille taas sen omasta mielestään parhaimman reitin, jota se ei todellakaan ollut. Seurauksena tästä mutkaisella tiellä krapulassa ajaminen tuotti joka hahmolle hirvittävän olotilan ja meinasimme jäädä matkalla kertaalleen rekan alle. Perille kuitenkin pitkän ja tuskallisen matkan jälkeen päästiin ja vuorossa oli jälleen roudausta.

PA ja Backline autosta ja kamat pystyyn. Sitten alkoikin ilmetä ongelmia. PA ei toistanut ollenkaan ylä-ääniä. What a fuck? Se on hienoa roudata 400km PA kalustoa autossa ja todetta, että se ei toimi. No siinä sitten ihmeteltiin ja soiteltiin puhelimella ja ihmeteltiin lisää. Näinä aikoina on hieno todeta, että meillä on Markku matkassa hoitamassa tekniikkaa. Jostain se mies kaivoi meille toisen pienen PA setin, joka oli ilmeisestikin tarkoitettu lähennä puheiden pitämistä varten. Siinä se sitten viritteli sitä vaihevirhepaholaista pystyyn ja totesi, että ”nyt toimii”. Toisesta PA:sta ajettiin matala- ja keskitaajuudet, ja toisesta taas pelkät diskantit. Monikohan bändi ois vetäny tuossa tilanteessa pelkällä backlinella? Kysyn vaan... Sitten vuorossa eineksen nauttiminen ja pitkä odottelutuokio ennen keikkaa.

Porukkaahan Kalajoen paikalliseen ei ollut juuri saapunut, mutta meillä oli jälleen hauskaa lavalla. Pari henkeä siinä ”eturivin” pöydässä diggailivat ihan tosissaan ja innostuivat jopa siirtymään lähemmäs pitämään hauskaa. Heissä oli illan pelastus! Keikan jälkeen nopea kamojen purku ja auton lastaus. Jared ainoana selvin päin ja kuskina seuraavat 400km takaisin Tampereelle. Itse olisin valinnut yöpaikan Kalajoelta ja jatkanut matkaa aamulla, mutta kuski päättää.

Autossa sitten kaivettiin rommit ja vodkat esille ja alettiin nautiskelemaan loppureissusta. Ei me tänne nukkumaan tultu! Nyt paluumatkalla niitä stoppeja tulikin sitten hieman enemmän. Ja muutaman kerran siinä oli varmasti ohi ajavilla autoilijoilla hieman ihmettelemistä tummien hahmojen toiminnasta. Vaasassa joku tais tokaista mulle, että ”Kaveri, en oo ikinä nähny sua noin muumiona, kun nyt oot”. Thanks man! Kukaan ei oo koskaan sanonut mulle mitään noin kaunista.

Kello tais olla jotain 11:00 seuraavana päivänä, kun oltiin Tampereella valmiina kamat roudattuna. Osa jatko miehekkäästi siitä parille oluelle ja osa taas nukkumaan.

Olihan se taas reissu!

Ja jos oisin tienny, että kirjotan nyt näin pitkän tekstin, niin en ois vittu edes aloittanu... Eiköhän tää ole hyvä lopettaa tähän. Väsyttääkin ja kaikkee.