IRC-Galleria

Tiina ja Ama istuu metrossa, hiljaa omassa kolossa. Yht'äkkiä eteen istuu nainen hameessa, tukka sutturalla, sukat makkaralla. Hamosen alta vilkkuu sääri, ei ole naisen sheivaustaito mikään häävi. Amanda nauraa, ei pidä pokka tää, Tiina leikkii että sitä itkettää.
"Voi voi Ama pieni, pesusieni, älä itke kulta pieni. Kyllä kaikki kääntyy hyväksi, älä vaan muutu jyväksi."
Nainen katsoo Amaa, hymyää, mahtaakohan olla tytön elämä hyvä tää? Kohta nousee Aman pää, pian jäljelle vain nauru jää.
"Voi Ama pieni, pesusieni, itkua lainkaan enää ei, sen naisen säärikarvat sen jo pois vei. On meillä koulussa se Heikki, mikä kovasti pelleä käytävällä leikki. On siellä Tuomas, oikein mainio psykologi, ei tästä tule monologi. Tuomas pitää hyvää huolta susta, älä huoli, sil on kokemusta musta. Sen kanssa jutella voi aina vaa, ennen kun koko tilanne kuumasti käsille laukeaa. Onhan meillä myös se toinen logi, oikein mainio Jarkko-kogi. Sinne kun meet, niin kaikki selviää, pois rypyt rakkaudesta ja elämästä häviää!"
Sitten liikahtaa säärikarva, onneksi sen kuitenkin näkee vain harva. Poistuu nyt tytöt metrosta, ah, kuinka onkaan ollut matka leipposta!

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä

Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle

Kukaan ei oo ollut mulle koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin

Wherever you go, whatever you do
I will be right here, waiting for you
Whatever it takes, or how my heart breaks
I will be right here waiting for you

Meidän talossa asuu murmeleita

JA VOI VITTU MIKÄ IKÄVÄ

Kuvan © Miia Huotarinen

and now I'm quite sad ...
no, I'm also a bit disappointed
about the things you say and do ...