IRC-Galleria

Tiina ja Ama istuu metrossa, hiljaa omassa kolossa. Yht'äkkiä eteen istuu nainen hameessa, tukka sutturalla, sukat makkaralla. Hamosen alta vilkkuu sääri, ei ole naisen sheivaustaito mikään häävi. Amanda nauraa, ei pidä pokka tää, Tiina leikkii että sitä itkettää.
"Voi voi Ama pieni, pesusieni, älä itke kulta pieni. Kyllä kaikki kääntyy hyväksi, älä vaan muutu jyväksi."
Nainen katsoo Amaa, hymyää, mahtaakohan olla tytön elämä hyvä tää? Kohta nousee Aman pää, pian jäljelle vain nauru jää.
"Voi Ama pieni, pesusieni, itkua lainkaan enää ei, sen naisen säärikarvat sen jo pois vei. On meillä koulussa se Heikki, mikä kovasti pelleä käytävällä leikki. On siellä Tuomas, oikein mainio psykologi, ei tästä tule monologi. Tuomas pitää hyvää huolta susta, älä huoli, sil on kokemusta musta. Sen kanssa jutella voi aina vaa, ennen kun koko tilanne kuumasti käsille laukeaa. Onhan meillä myös se toinen logi, oikein mainio Jarkko-kogi. Sinne kun meet, niin kaikki selviää, pois rypyt rakkaudesta ja elämästä häviää!"
Sitten liikahtaa säärikarva, onneksi sen kuitenkin näkee vain harva. Poistuu nyt tytöt metrosta, ah, kuinka onkaan ollut matka leipposta!