IRC-Galleria

Siellä tyhjässä junassa me istuttiin ihan hiljaa vastakkain. Sun vaaleat hiukset oli valahtanu söpösti sun silmille kun sä olit painanu pääsi maahan. Siinä sä istuit ihan hievahtamatta kuulokkeet korvissa ja musiikki soiden, mutta mä en sitä kuullut vaan tuijotin ulos huuruisesta ikkunasta uppoutuneena omiin haaveisiini. Sitten, ihan yht' äkkiä, aivan hiljaa ja huomaamatta havahduin sun kättesi pehmeään kosketukseen kädelläin, en vaan voinut olla hymyilemättä sulle ja sun kauniille kasvoille, jotka nyt katsoivat mua suoraan takaisin. Jos vain olisin voinut ja saanut, olisin varovasti koskettanut huulillani omiasi ja kertonut sulle, kuinka paljon sua jo silloin rakastin. Mutta en voinut, en vain uskaltanut ottaa riskiä, en olisi voinut tietää mitä siihen olisit sanonut...
Joka kerta sen jälkeen kun oot muhun koskenu, mä oon eläny kun taivaassa ja rakastanu joka kosketukselta aina vaan enemmän ja enemmän. Tahtonut tulla vielä lähemmäksi, niin ettet voisi enää olla lähempänä...
Silloin en sitä tajunnut, enkä suostu sitä vieläkään ymmärtämään, että joskus joutuisin sotimaan sun rakkaudestas sun itsesi kanssa. Mutta nyt mä sen nään, ei tää tästä tuu etenemään. On aika nostaa lippu valkoinen ja pyytää anteeks että mä sekoilen. Ehkä tää on vaan parempi näin päin, niin sä voit päästää irti kahleista, jotka sitoo sut muhun ja voisit viimein jatkaa eteenpäin.

Kyynelein mä kirjoitan nämä viimeiset sanat suttuiselle paperille:
Rakastin sua koko sydämestäni ja tulen edelleen, aina, aina ja ikuisesti sua rakastamaan

Rakkaudella,
Tiina

Voiko näin paljon rakastaa
Ettei näe muuta maailmaa
Olen valmis kaiken tuhlaamaan
Kun sirpaleet hioo toisiaan

Talvi tulee sisään ovista
Ja olen niin kiinni sinussa
Turha on mun näitä öitä valvoa
Ne eivät enää valvo sinua

"Koht toi fifty tulee ja ampuu ton Shakiran"

Mä heräsin kitaran pehmeisiin sointuihin,
ripsarit oli valunu pitkin poskia.
Aurinko kurkisti verhon takaa,
aamu tullut on jo varmaan.
Mä maksasin melkein alasti sun sängyllä,
ihailin sun pörröisiä hiuksia.
Sä soitit kitaraa pelkät sukat ja bokserit päällä,
et usko miten onnellinen oon täällä.
Nauroin sun tyhmille jutuille ja sä virnistit kieltä näyttäen.
Otin tyynyn kainaloon ja seurasin tarkasti sun jakaista liikettä,
en saa silmiäni irti susta.
Heitin sua tyynyllä ja pyysin viereeni.
Sä tulit.

Tiina ja Ama istuu metrossa, hiljaa omassa kolossa. Yht'äkkiä eteen istuu nainen hameessa, tukka sutturalla, sukat makkaralla. Hamosen alta vilkkuu sääri, ei ole naisen sheivaustaito mikään häävi. Amanda nauraa, ei pidä pokka tää, Tiina leikkii että sitä itkettää.
"Voi voi Ama pieni, pesusieni, älä itke kulta pieni. Kyllä kaikki kääntyy hyväksi, älä vaan muutu jyväksi."
Nainen katsoo Amaa, hymyää, mahtaakohan olla tytön elämä hyvä tää? Kohta nousee Aman pää, pian jäljelle vain nauru jää.
"Voi Ama pieni, pesusieni, itkua lainkaan enää ei, sen naisen säärikarvat sen jo pois vei. On meillä koulussa se Heikki, mikä kovasti pelleä käytävällä leikki. On siellä Tuomas, oikein mainio psykologi, ei tästä tule monologi. Tuomas pitää hyvää huolta susta, älä huoli, sil on kokemusta musta. Sen kanssa jutella voi aina vaa, ennen kun koko tilanne kuumasti käsille laukeaa. Onhan meillä myös se toinen logi, oikein mainio Jarkko-kogi. Sinne kun meet, niin kaikki selviää, pois rypyt rakkaudesta ja elämästä häviää!"
Sitten liikahtaa säärikarva, onneksi sen kuitenkin näkee vain harva. Poistuu nyt tytöt metrosta, ah, kuinka onkaan ollut matka leipposta!

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä

Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle
Minä kuulun sinulle

Kukaan ei oo ollut mulle koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin

Wherever you go, whatever you do
I will be right here, waiting for you
Whatever it takes, or how my heart breaks
I will be right here waiting for you

Meidän talossa asuu murmeleita