En enään tiedä mistä narusta vetäisin, en ollengaan. Olen tullut tieni päähän, ainakin tuntuu siltä, siltä että lopun ajat ovat käsillä. Elämästä puuttuu sitä jotain mitä kaipaan. Ei enään jaksa olla sellanen kun muut ehkä toivoisivat, haluan vain olla se mikä olen, en enämpää enkä vähenpää. Ei jaksa arvostella muita, ei ole varaakaan kun katsoo itseään peilistä. Mutta jos kaikki olikin vain pahaa unta, niin toivoisin, mutta eihän se niin ole kuitenkaan.