aamusta alkaen on helvettiä
silkkaa tuskan huutoa
jota ei toiset kuule, ei näe eikä välitä
kuinka paljon voi painoa kasata tavallisen ihmisen harteille
joka on kuitenkin vain ihminen
tuska on katkeruutta ja pimeää
joka päivä se lannistaa ja maahan lyö
iltaan mennessä se sut masentaa ja palan sun sielusta syö
päivisin keräät rohkeutta sen verran että
uskaltaisit lähteä ulos kotoa
ja mietit että olisit rohkea jos uskaltaisit
mutta kukaan ei olisi kannustamassa sun mitätöntä suoritusta
lähdet kuitenkin mutta ilman että kukaan tietää että miltä sinusta tuntuu
katkeruutes kohdistuu kaikkeen ympäröivään
se kakteroituu pieneksi pisaraksi silmäkulmaan
ja vaikka kuinka nyrkkiä puristat rystyset valkeana
niin ei auta
et täältä apua saa
iltaan kidut väkisin kun et uskalla...
...et uskalla riistää henkeä itseltäs
kun elättelet toivoa
että joku jonain päivänä kuulee sun huudon
ja saa pimeän kirkastumaan
mutta riittääkö sun sielussa syötävää?
nimittäin jos nukut liian pitkään niin
kannattaako sun enään herätä???
Tämä tarina on fiktiota minulle mutta ei välttämättä kaikille...
Uusimmat blogimerkinnät
- Uusi alku, uusi aika... 15.10.
- If i die tomorrow 13.11.
- Kysymys. 22.12.
- Concrete shoes a la jacko punk song 21.12.
- Joka päivä ja jokaikinen yö. 14.12.
- "The Game Of Life" 20.09.
- Nainen Repomiehen mukaan. 13.12.
- Sinä riität. <3 14.11.
- Hyvä biisi... 25.04.
- Kummia unia... 31.03.