IRC-Galleria

Väkevä hiki tuo vapaan maan
tämä on uusi kirja
yksi kirjain isossa kirjassa, tämä on oikeaa aikaa
maasta nousee vahva tuoksu, maan sylistä ihmisen hengitys
unelma ei voi olla turha, uni ei koskaan vaan lepoa

I wake up to find myself
After all these years
And where all the time has gone
Still seems so unclear
'Cause there's no one else
Since I found you
I know it's been so hard
You should know

If I die tomorrow
As the minutes fade away
I can't remember
Have I said all I can say?
You're my everything
You make me feel so alive
If I die tomorrow

It brings out the worst in me
When you're not around
I miss the sound of your voice
The silence seems so loud
'Cause there's no one else
Since I found you
I know it's been so hard
You should know

If I die tomorrow
As the minutes fade away
I can't remember
Have I said all I can say?
You're my everything
You make me feel so alive
If I die tomorrow

I spent all my life
Looking for our innocence
I've got nothing to lose
One thing to prove
I won't make the same mistakes
Now I know
That everything will be ok
When I die tomorrow

If I die tomorrow
As the minutes fade away
I can't remember
Have I said all I can say?
You're my everything
You make me feel so alive
If I die tomorrow
You make me feel so alive
If I die tomorrow

Miksi kaikki mitä tekee on väärin?
Miksi pitää olla?
Miksei koskaan voi olla tyytyväinen mihinkään?

Concrete Shoes

I guess I made a mistake on purpose
when I think of the result of horrible
I could already hear the mill start
and you felt the rope tighten on your wrists

this river hides many secrets knows in white waters numerous guiles
this river hides many secrets knows in white waters numerous guiles

No! mortal has no mercy
when the value of time to take responsibility for an act cruel and sick
why did you take a friend back stab method
bodyguard take your life if you can not rely on

this river hides many secrets knows in white waters numerous guiles
this river hides many secrets knows in white waters numerous guiles

your time has come to step into the heavy shoes
it's too late to repent does not promise the last wishes of eye for an eye
towards the inevitable, however,
the decision will also like to thank the current good

Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi ja tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö

The time has come
For me to talk to you
And I don't mean
To hurt your pride
But everybody needs a friend sometimes
To make you see the light

In the game of life
The strong survive
We're on a one-way street
We gotta make it out alive
And never let 'em drag us down
In the game of life
We live and die
Another breath begins
Another chance to win the fight
From the moment that you hit the ground
In the game of life

You're born to hunt
And never run away
And then you're hunted
By the prey
The wounded deer
Leaps highest to the sun
Until his day is done

In the game of life
The strong survive
We're on a one-way street
We gotta make it out alive
And never let 'em drag us down
In the game of life
We live and die
Another breath begins
Another chance to win the fight
From the moment that you hit the ground

Here comes the morning
It's time to play
The game of life
The game of life

In the game of life
The strong survive
We're on a one-way street
We gotta make it out alive
And never let 'em drag us down
In the game of life
We live and die
Another breath begins
Another chance to win the fight
From the moment that you hit the ground
It's the game of life
The game of life

Nainen on niinkuin kauppa. On pieniä kauppoja ja suuria kauppoja. Täydellinen nainen on kuin Tauno Muikun Monoliitti.Sinne on tosin pitkä matka, mutta siellä on kaikkea. Sitten on pieniä kauppoja, sympaattisia kauppoja. Ne sijaitsevat lähmpänä, mutta valikoima on suppeampi. Yhdestä saa läheisyystä, toisesta saa älykästä keskustelua ja kolmannesta saa seksiä.. ja juustoa. Ihania juustokauppoja on. On egologiseltakin kannalta huono asia, jos ajat joka viikonloppu satoja kilometrejä paikkaan, josta saa kaikkea kun on kaikkea niin lähellä ihan erikseen julkisten kulkuyhteyksien päässä. Pariisissakin on kivoja pikkukauppoja, eikä supermarketteja. Ja pariisilaisilla miehillä on kivasti useita naisia, hyvin sympaattisesti.

Sanoja joka suunnalta
lupauksia toiveita
en aio korvaani kallistaa
ei ole aika autuuden
pelastuksen, ihmetekojen
nyt on aika mutkat suoristaa

Ei kiehdo taivas, ei helvetti
ei krusifiksi, ei fetissi

Voin siirtää kantani tuonnempaan
en ole kiinnostunut profetioista
taivaspaikoista, määräsijoista
olen kiinnostunut sinusta

Saat olla juuri tuollainen
en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen
sinä riität minut täyttämään

En lue karman lakia
en toimi kristuksen veressä
en kuule kaikuja avaruudesta
en tahdo tietää mantran voimasta
kuulla lehmän suurasta
tahdon tietää enemmän sinusta

Saat olla juuri tuollainen
en tahdo jumalaa tahdon ihmisen
saat olla keskeneräinen
en tahdo valmista, tahdon sinut heikkouksineen
sinä riität minut täyttämään

Sul on kauniit kasvot sul on terävä pää
mustat hiukset ja sun silmistäs nään
etten oo ensimmäinen en joka pyytää sun mukaan
Ja mul on likanen paita ja liian vähän rahaa
mä oon istunut niin kauan hei mul on aikaa
jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan

siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin
siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Näätkö levottomat kasvot jotka harhailevat
pienet yksinäiset sielut jotka odottaa että tulis joku helvetin ihme ja korjais ne mukaan
tääl on liian monta kättä ilman taluttajaa
tääl on liian monta suuta ilman sanottavaa
eikä se mitä sä sanot vaan miten kauniiksi kaikki puetaan

mä oon leikkinyt niin kauan mä tahtoisin viimein jo lopettaa
mä oon liian monta kertaa herännyt kun valheet alkaa suupielistä taas valumaan
Mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Tää ei oo sattumaa tää on kohtaloo tää on kaikki tässä nyt
sä oot ainoo nainen jota oon etsinyt ja pelännyt
jäisit kun mä pyydän mua kuuntelemaan
sä voit nauraa läpi päivät sä voit huutaa läpi yön
sä teet niin kuin sä tahdot jonkun kädestä sä syöt
ei mitä kaipaat vaan mitä tarjotaan

siit on aivan liian kauan kun mä viimeksi pyysin jotain näin
siit on aivan liian kauan kun mä viimeks näin noin kauniit kasvot mun edessäin
mä tiedän sä oot menossa mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa jää
älä mee vielä älä mee hetkeks aikaa hetkeks aikaa jää

Vuosia sitten kesäöinä kävelin sillalle murheitani miettimään. Mietin kuinka aurinko voikaan olla kaunis viidenaikaan aamuyöstä, kun koskesta nouseva usva värjääntyy auringonsäteistä verenpunaiseksi. Mietin sitä, että kuinka lapsena uimme sen sillan alla ystävieni ja veljieni kanssa. Heinätöiden aikaan ystäväni olivat monesti apuna, jotta minäkin pääsisin uimaan heidän kanssaan ja pitämään hauskaa. Silloin en miettinyt, että kuinka syvästi siinä on vettä, koska olin silloin vielä vailla murheita. Vielä nykyäänkin minulla tekisi mieli kävellä murheenmurtamana sille samalle sillalletervehtimään sitä samaa aurinkoa ja sitä kaunista usvaa.Toisinaan tuntuu siltä, että minä olen aina noussutkin levolta sen auringon kanssa yhtäaikaa ja käynyt myöskin levolle samaan aikaan. Minä rakastin sitä aurinkoa jonka lämmössä oli hyvä olla ja sitä öistä usvaa joka kaihosi mieleni sillä punalla. Kävelin sen vanhan rautasillan yli ja lähdin tutkimaan maailmaa koska tuntui ettei minua oltu luotu paikoilleen. Aurinko vakuutti minulle, että tulisin kaipaamaan vielä sen lämpöön ja olisi aina tervetullut takaisin. Silloin mietin että kuinkahan syvästi siinä on vettä mutten kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota. Olin viimein sillan toisella puolella mutta
aurinko ei paistanutkaan sinne ja siellä alkoikin olla kylmää ja tuulista. Tuntui kuin pimeä ja varjo mikä synkältä metsätaipaleelta nousi veisivät vähän kerrallaan sen valon mennessään mitä olin koko elämäni ajan itseeni haalinut. Sisimmässäni minusta tuntui kuitenkin, että se kaikki kovuus ja kunto mitä olin töissäni saavuttanut tekisi minusta niin vahvan, että selviäisin ilmankin sitä valoa ja lämpöä. Muutamat ystäväni seurasivat minun perässä mutta ei mennyt kauaakaan kun tuuli toi viestin korviini etteivät he kestäneet sitä pimeää vaan osa erehtyi kuun viekoittelulle ja osa tuupertui ojaan. Se suru ja huoli heidän tilastaan ei lähde ikinä minun sydämmeltäni kun mietin että jos en olisikaan lähtenyt tai oisin käskenyt heitä palaamaan. Se suru ja huoli sai myös monta aurinkoa himmenemään. Onneksi osa vanhoista ystävistäni kuitenkin jäi sen sillan alle uimaan ja hauskaa pitämään. Pian huomasin Itsekkin että vaikka kuinka yritin pysyä kaidalla tiellä niin aina päädyin ojaan ja mitä enemmän pyristelin sitä kovemmin pimeänkoura minuun tarttui. Kiduin ja mietin päivittäin että kuinka minä selviän. Oma rakas vanha aurinkoni itkisi itsensä sammuksiin jos minulle kävisi kuin muille sillan yli lähteneille. Onnistuin hädin tuskin ryömimään eteenpäin ja valo minussa alkoi hiipua. Mietin että jos vain pääsisin takaisin sillalle niin ottaisin kiven ja narun ja hyppäisin sillalta. Kipu alkoi ryömiessä olla niin valtava kun rämmin kylmissäni vaatteet revenneinä että olin jo valmis lopettamaan sen viiltävän tuskan. Jokin tuntui yhtäkkiä polttavan minua rinnasta kun makasin selälläni. En ollut alkuun varma että oliko se hyvä vai huono asia. Suhtauduin siihen alkuun varauksella kun olin jo varma lopustani mutta sainkin siitä voimaa kääntyä katsomaan sitä. Puiden välistä pilkisti aurinko mutta se ei ollut sama aurinko kuin ennen. Tämä aurinko teki meidän väliin sateenkaaresta sillan ja antoi minulle aivan uudenlaista voimaa nousta ylös. Tunsin itseni entistä voimakkaammaksi ja energisemmäksi. Lupasin tälle säihkyvälle auringolle että jos saan nauttia sen lämmöstä lopunikäni niin en lähde ikinä sen luota pois vaan palvon sitä niin kauan kuin se loistaa. <3