IRC-Galleria

Meille on laulettu tuhansin lausein kauniita asioita, kauniita asioita
lemmenlupauksia, kuisketta kaihon, pyydetty lipevin kielin ja anoen
tanssimaan sielumme pohjalla väärien profeettojen seireenilaulun tahtiin

maailman kudetta eestaas uiden langaksi siihen tahtoisimme
eksyneet, pienet, tahtonsa myyneet, vähäänsä tyytyvät kuluttajapiruparat
osinkolaivueen paraatilippujen värien loistossa sokeina itkemme
kädessä ei edes puulusikkaa

tahdon elää, tahdon kuolla
niin kuin olisi paikka tuolla
hämärätaipaleen takana tuolla
tähtien välissä, mahdoton saavuttaa

mikä alkemistien paja on siellä missä tyhjyys muutetaan
jokaisen unissa haaveilemaksi täydeksi elämäksi auringon loistossa
silmien edessä hyväntahtoisen kaikkivallan, joka ei lyö, joka ei herjaa
paimen kaitsee kultaista karjaa niityillä joilla ei varjoja näy

rakkaat ystävät, meitä on kusetettu ja ahdistukseemme otamme lääkkeet
niitä on kaikkia laatuja riittämiin takaamaan tytöt ja pojat niin hyödylliset
tuotantovälineiden kannalta, joissa ei muuta outoa lienekään
kuin että kukaan ei elä ja potki kun hampaita vedetään suusta ulos

(minä tulen hulluksi näistä sanoista)

Näin käy taas päälleni yö
kun sudet lampaita syö
ja pienet pirut nurkissani pihisee
Yö peilin eteeni tuo
ja näen silmäni nuo
Kyllä susi aina suden tuntee

seinilläni varjot
jälleen hiljaa huohottaa
tummat siivet mua syliin kutsuu taas
silti polvistua en tahdo
vielä antaudu en
ennenkuin kynä tai mies katkeaa

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään

Tämä ruumis on kuin talo
joka hiljaa lahoaa
Lauta laudalta sen seinät revitään
Joko antanut on kaiken
joko rivi viimeinen
tänä yönä tälle paperille jää

Oi jumalani
miksi niin levottoman teit
miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
joka sokealta vaatii sanoja

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään

Niin jatkuu jäätävä yö
ja silti pistettä en lyö
vaikka sudet vain jatkaa juhliaan
Ja kun silmiin suoraan katsoo
kasvoja kalpeita
tiedän yö taas lähempänä kuolemaa

Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään

aamusta alkaen on helvettiä
silkkaa tuskan huutoa
jota ei toiset kuule, ei näe eikä välitä
kuinka paljon voi painoa kasata tavallisen ihmisen harteille
joka on kuitenkin vain ihminen
tuska on katkeruutta ja pimeää
joka päivä se lannistaa ja maahan lyö
iltaan mennessä se sut masentaa ja palan sun sielusta syö

päivisin keräät rohkeutta sen verran että
uskaltaisit lähteä ulos kotoa
ja mietit että olisit rohkea jos uskaltaisit
mutta kukaan ei olisi kannustamassa sun mitätöntä suoritusta
lähdet kuitenkin mutta ilman että kukaan tietää että miltä sinusta tuntuu

katkeruutes kohdistuu kaikkeen ympäröivään
se kakteroituu pieneksi pisaraksi silmäkulmaan
ja vaikka kuinka nyrkkiä puristat rystyset valkeana
niin ei auta
et täältä apua saa

iltaan kidut väkisin kun et uskalla...
...et uskalla riistää henkeä itseltäs
kun elättelet toivoa
että joku jonain päivänä kuulee sun huudon
ja saa pimeän kirkastumaan

mutta riittääkö sun sielussa syötävää?
nimittäin jos nukut liian pitkään niin
kannattaako sun enään herätä???


Tämä tarina on fiktiota minulle mutta ei välttämättä kaikille...

Päivä alkoi lupaavasti, kun heräsin ihanan ihmisen vierestä puhelimen helvetillispsykedeelliseen pirinään. Yks pähkinä oli saanut haettua renkaat koslaansa ja se tulis pian hakeen mua. Mä mietin että oispa mukava kääntää kylkeä ja jatkaa koisausta, mut eipä auttanu ku vetää releet ylle ja lähtä sen pähkinän kyydissä kotia kohti. Kotiin ku pääsin nii piti vetää pari hampurilaista, puoli limppua ja pannullinen kahvia ja ruveta imuroimaan paskasta kämppää ettei yks pähkinä saa slaagia. No sen ku sain nopeesti tehtyä nii se eka pähkinä ootti siellä pihalla ja lähettiin asentaa niitä renkaita sen pähkinän autoon. Siinä vierähti joku tunti ja lisää kahvia sekä aski tupakkia. Sitte ku se oli saatu kohtuudella päätökseen useiden vitsien ja vittuiluiden jälkeen, nii tuli toine pähkinä ja alettii sen autoon vaihtaan konetta. Se vaati lisää kofua ja tupakkia sekä hermoja, ku se pähkinä on niin pähkinä. No kone saatiin vaihdettu ja piti lähtä kotiin saunaan ja ottaan saunaoltsu, ku se pähkinä joka ois saanu sen slaagin jos en ois imuroinut tyrkytti sitä oltsua. Siinä saunottiin sen slaagipähkinän kans ja puhuttiin henkeviä ja just ku olin lopettanu saunomisen, nii tuli sen slaagipähkinän turkulaiset pähkinäsukulaiset, jotka sattuu oleen munki sukulaisia. Noh siitä sitte kamat niskaan ja aattelin lähtä basistipähkinälle kuskiksi ja niin mä lähin sen luo. Se olin ihan pähkinöinä tietokoneen kimpussa ja joi suomiviinaa. Perkele! Se ei ollu es valmiina ja sen piti käydä vielä suihkussa(Tän basistipähkinän aivot on muute pähkinän kokoset ku ne on turvonnu. :) ), joten mä jäin kirjottaa tätä pähkinäjuttua ja menin ihan pähkinöiksi.


-That´s that-