Sä särkyneet unelmasi
tuuleen puhalsit
ja kun aamu tavoitteli yötä
sen utuisen pilviverhon läpi astelit.
Siellä missä ikuisuus
on silmän räpäys vain
Läpi unen hopeisen
harso hunnun
sä tahdoit mennä kai.
Missä yön jälkeen aamu hiljenee
ja allansa uinuvaa maailmaa
hetkeksi katsomaan jää
lähtijöitä hyvästelee
hän säteillään
Yön kuollessa aamuun
sä aurinkoon tavoittelit
heikot siipesi lentoon levitit
Yli tuikkivien tähtien
läpi suru laakson kyynelten
sä lensit taivaaseen.
Lepää rauhassa Mummi.