IRC-Galleria

Jaujau.
Taas tulee haikea huominen, veikkaisin.
Pitäis vielä jaksaa urheilemaan ulos, mutta ehei. Töissä jotenki jumahin. Luin tosin jotain urheilulehteä ja sillon teki mieli mennä, mutta ei enää. Harmillista.

Sitten ahh niin rakas yamahani oikea luottoratsu simahti Jarin pihalle. Jau! Siinäpä sitä poljettiin sitte käyntii (niin ahh alkukantanen menopeli ettei ees sähköstarttia ;<) ja se ei ees inahtanu. Tottakai oli muutamia sivullisia seuraamassa tilannetta, jotka alusta asti epäili ajotaitoani. Tässä vaiheessa tietenki epäilin että saan työntään sen kotiin, mutta sitten sen empaattinen puoli heräsi ja sen kaunis pärinä alkoi taas. Mikä oli suvaittavaakin, koska saan kuulla tästä ikävästä tapahtumasta vielä pitkään.
No sitten tietenkin toinen veljeksistä suihkas komella kotarillaan ohi ja tottakai sain lisää ivaa niskaani ku rakas yamahani oli sen rinnailla pahainen luumu. Vaikka tottahan se oikeasti on kokkolan teiden ritari. <3

Tästä kaikesta siis opin sen, että minun ei kannata liikkua yleisillä teillä. Ei ehkä ylipäätään missään.