En muista milloin olin viimeksi stadissa heteroyökerhossa tanssimassa. Tänään päädyin barssiystävieni kanssa Stokcholmiin. Tuli tanssahdeltua korokkeella ja pidettyä hauskaa miesten ilmeiden ja naisten mustasukkaisuuden kustannuksella. Mikä ihme tätä alemmuudentuntoista kansaa vaivaa? Mä en vaan jaksa tuollaisia ihme wannabetyyppejä mitä yöelämässä hilluu. Suomessa miehet juovat itsensä kauniiksi ja rohkeiksi ja naiset ovat valmiita hinkkaamaan miehen munia saadakseen hyväksyntää ja kelvatakseen edes yhdeksi yöksi. Missä on terve itsetunto? Ei tarvitse taas vähään aikaan mennä tuota touhua katselemaan. Omassa kodissani saan valita seurani ja keskustella syvällisistä asioista älykkäiden ihmisten kanssa takkatulen ääressä. Mikä parasta, saan valita hyvää musiikkia tanssiakseni enkä haise tuhkakupilta kotiin tullessani. On paljon arvokkampaa ja mielenkiintoisempaa pohdiskella itsensä kanssa mihin tuota kaikkea narsismin pönkittämistä tarvitsee. Silloin pääsee sen sonnan yläpuolelle ja pystyy kontrolloimaan tyydyttymättömiä tarpeitaan. Tottakai välillä pitää irroitella ja nähdä uusia ja outoja ihmisiä ettei vallan mökkihöperöidy, mutta mitä hemmetin järkeä on tuhlata energiaansa turhamaisten ihmisten keskellä. Mielummin kanavoin huomioni ihmiseen, jonka voin kasvattaa kauniimmaksi ja vahvemmaksi huomenna hyvien yöunien jälkeen.