IRC-Galleria

30.3. tein raskaustestin, jonka tulos oli kyllä niin selvä ettei siinä tarvinnut käyttää tulkinnan varaa. Seuraavana päivänä menin omalle gynekologilleni, jonka laitteilla näkyi selvästi pieni ihmisen alku masuni sisällä. Alkio oli 8. viikolla. Se oli 2,27 cm kokoinen, pikkuiset kädet ja jalat heiluivat vimmatusti ja sydämen lyönnit näkyivät voimakkaasti. 7 viikon aikana on tapahtunut todella paljon elämässäni. Lähinnä muutokset näkyvät ajatuksissani ja suhtautumisessani asioihin. Kaikki on sekavan itsensä etsimisen jälkeen löytänyt paikkansa. Arvot ovat loksahtaneet kohdilleen, stressi kadonnut, onnellisuus vallannut mielen ja kehon, lähimmäiset lähentyneet, rakkaus kukoistaa, sisäinen ja ulkoinen turvallisuuden tunne löytynyt, omien tarpeiden tyydytys muuttunut muiden onnellisuuden tunteen täyttämiseen ja huolehtivaisuuteen, olen jaksanut antaa muille paljon ja sitä kautta saanut kaiken mitä elämääni haluankin tällä hetkellä. Niin tosiaan - vain antamalla saa. Silloin kun ihminen haluaa antaa, hän on onnellisimmillaan. Hän on täynnä. Tällä hetkellä tunnen olevani täynnä rakkautta ja se näkyy muille. Ei varmaan turhaan sanota, että raskaana oleva nainen on hehkeimmillään. Hormonit ovat vaikuttaneet minuun vain positiivisesti. Ei pahaa oloa eikä mitään hassuja mielitekoja. Ennemminkin elämä on paljon normaalimpaa kuin ennen. Nukun ja syön säännöllisesti ja paljon terveellisemmin. Keho viestii koko ajan, ja olen paljon herkempi kuuntelemaan ja toteuttamaan sen tahtoa. Yhden sijaan pitää ottaa 2 huomioon koko ajan. Pikkuinen on todellakin mielessä päivin ja öin. Ihan sama olenko töissä, jumppaamassa tai unessa. Se tuntuu olevan enemmän iltaihminen, koska silloin alkaa hento mahaan tökkiminen ja sively. Ihan ihmeellistä, että sisälläni kasvaa ihminen. Tämä tunne on niin paljon voimakkaampi ja kauniimpi kuin koskaan suurimmissa unelmissanikaan osasin kuvitella. Puhumattakaan siitä, että suurimman osan elämääni olen ajatellut etten koskaan halua lapsia. Yht'äkkiä sitä on vain valmis, vaikka hetki tulisikin yllättäen. Luontoäiti pitää huolen vanhemmuuteen kasvamisesta ja psyykkauksesta. Ei ihmisellä turhaan ole 9 kuukautta aikaa valmistautua uuteen elämäntilanteeseen. Kaikella on tarkoituksensa.