IRC-Galleria

Nuori ihminen istuu toimistolla yksinään miettien elämäänsä. Hänen lasinsa ei ole puoliksi tyhjä eikä puoliksi täynnä. Hänen päässään pyörii kysymys: "Miten lasi täytetään?". Lasi kuvaa hänen elämäänsä, jolle on annettu rajalliset resurssit. Hänellä on vielä tilaa lasissa ja mahdollisuuksia antaa itsestään enemmän. Hän voisi menestyä työelämässä ja urallaan, jolloin elämä menisi eteenpäin hankkimalla statusta ja maallista mammonaa. Ovatko ne kuitenkaan tärkeitä hänelle? Mitataanko hänen arvonsa palkalla ja tittelillä? Mitä ne merkitsevät hänelle ja kuinka paljon niillä on todellista arvoa hänelle? Kuinka paljon hän on valmis uhraamaan itsestään ja omasta rajallisesta ajastaan työlle? Riittääkö hänellä intoa vielä vuosien päästä? Saako hän tarvitsemansa tyydytyksen tunteen taloudellisesti ja henkisesti? Miksi tuntuu, että toiset saavat elämässään helpommalla enemmän ja toiset yrittävät ja pakertavat, mutta eivät saa mitään aikaiseksi. Menestyjät eivät tunne tekevänsä uhrauksia, vaan he haluavat tehdä juuri niitä asioita joita tekevät muutenkin, vaikka ne veisivätkin kaikki mehut ajoittain. He tietävät, että hetken äärirajoilla ponnistelun ja uhrauksien jälkeen saa levätä. Mitä sitten käy heille, jotka eivät tunne rajojaan ja romahtavat? Tai niille, jotka eivät löydä sisäistä halua ja jäävät aina alisuorittajiksi, koska vähempikin riittää. He jotka romahtavat nousevat pystyyn uudestaan ja tuntevat paremmin rajansa ja osaavat säädellä voimavarojaan. He jotka tyytyvät vähään voivat elää onnellisina pienessä turvallisessa maailmassaan, jonka he tuntevat hallitsevansa. Jokainen valitkoon oman tiensä, haasteensa ja tärket asiat, joihin kannattaa panostaa jo tänään pikkuisen, jotta unelmat toteutuisivat joku päivä.