IRC-Galleria

Heheh, tämän päivän aihe liittyy opinnäytetyöhöni ja henkilökohtaiseen tulospalkkaukseen eli siihen miten raha motivoi ihmistä. Alla oleva ei missään nimessä ole omaa sydämestäni kumpuavaa tekstiäni, vaikka en aliarvioikaan kyseisiä faktoja. Sitä suuremmalla syyllä kaipaan ircculaisten kommentteja ja ajatuksia aiheesta.

"Ihmisistä 60 % sanoi, että tarvitsee kannustusta ja rohkaisua pystyäkseen parhaimpaansa. Suurin osa sanoi, että pystyy parhaimpaansa ilman kannustustakin, mutta 98 % ilmaisi, että jos heitä kannustetaan ja rohkaistaan se auttaa heitä entistä paremmin saavuttamaan asetetut tavoitteet! 'The secret is this: We all really do want to be loved'. Jos ihmiset työskentelevät johtajien kanssa, jotka rohkaisevat heitä, he tuntevat itseluottamuksensa paranevan."

Ensin ajattelin kirjoittaa jostain minua kiihottavasta joka maanantaisesta asiasta, mutta jääköön se tuonnemmaksi... Palailen varmasti tähän tupa-aiheeseenkin vielä myöhemmin.

Mun piti kirjoittaa tästä tunteesta jo perjantaina, mutta mut haettiin katsomaan strippausta ennen kuin pääsin edes alkuun. Olin nimittäin perjantaina taas salilla ja jäin jumpan jälkeen joogaamaan/venyttelemään. Jonkinlaisessa solmussa siinä lattialla maatessa tunsin miten oma lämpöni hehkui jumppamatosta takaisin itseeni. Ihmisessä on niin paljon energiaa ja lämpöä, jota hän säteilee ympärilleen. Se kaikki heijastuu häneen takaisin jostain muusta. Mitä enemmän hehkuu sitä enemmän omaa lämpöä saa takaisinkin päin. Tietenkin pitää valita alusta missä päin hehkua, koska jumppamatto antaa takaisin paljon enemmän kuin betonilattia. Oikeastaan tunne, josta halusin kirjoitaa, oli se yhteenkuuluvuuden tunne maahan. Maa vetää meitä puoleemme. Pitää meidät kiinni tässä maailmassa. Mitä pidemmät juuret meillä on sinne missä olemme, sitä paremmin pysymme pystyssä. Tietenkin se edellyttää sen, että haluamme myös olla juuri siellä, minne olemme haperoiset juuremme alussa työntäneet. Hyvässä ympäristössä kaikki toimivat yhteistyössä, ja on helppo kasvaa ja auttaa muita kasvamaan. Nyky-yhteiskunnassa kaikilla on vähintään 2 varvasta ilmassa ja ihmiset ovat kadottaneet kontaktin luontoon, joka kannattelee meitä ja mahdollistaa henkisen hyvinvoinnin. Välillä pitää käydä lentämässä, mutta kenenkään siivet eivät jaksa pitää ilmassa ikuisesti. Maasta saamme voiman hyppyihimmekin. Tajutessaan olevansa osa tätä tilkkutäkkiä, ihminen löytää oman tärkeän paikkansa ja pystyy nauttimaan hiljaisuudesta ilman keinotekoisia viihdykkeitä. Rakastan niitä hetkiä, jolloin tunnen olevani vain pienen pieni osa maailmankaikkeutta. Olen se yksi pieni silmukka tilkkutäkissä, joka on osa kokonaisuutta ja katoaa sen kauneuteen, mutta ilman sitä koko täkki olisi käyttökelvoton, koska sen hajotessa koko täkki voisi purkautua lähes kokonaan ellei sitä korjata ajoissa.

En ole nymfomaani, vaikka sellaisen kuvan joku on ehkä provosoinnistani joskus saanut. Pelkkä paneminen on itse asiassa varmin tapa menettää minut. Tottakai seksuaalisuus on vahva sitova voima, mutta jos seksissä ei ole tunnetta mukana minun on pakko ottaa etäisyyttä tai katkaista kontaktit kokonaan. En myöskään ikinä pystyisi olemaan intiimisti kenen tahansa kanssa. On säälittävää katsella ihmisiä, joille kelpaa mikä tahansa huomio. Minulle tulisi vain henkisesti paha olo, jos antaisin ruumiini jonkun epämiellyttävän tyypin käyttöön. Tietenkin olen hyvin seksuaalinen ihminen ja sillä saralla olisi paljon annettavaa ja otettavaa. Olen vain aika herkkä ja haavoittuvainen sillä sektorilla. Siksi ehkä on helpompi verhoutua lumoojattaren rooliin ja hoitaa hommat itse. Olla fantasia, joka on tavoittamattomissa.

Voi helvetti - toivottavasti näitä haasteita ei tulee lisää. Mä en haasta ketään, koska tiedän että muiden kaupunkiasunnoissa ei ole ylimääräisiä huoneita noiden tyhjien purkkien säilömiselle. Toivottavasti noita pusseja ei tarvitse silittää raudalla :) Mulla on tiskineuroosi ja kämppis tiskaa, jos jätän jotain likoamaan altaaseen joskus. Meillä ei ole koskaan astioita tiskipöydällä. Nykyisin ei juuri tiskikoneessakaan. Ton kaupassa järjestelypiirteen olen myös joskus havainnut itsessäni. Kulmakarvojahan ei voi koskaan nyppiä liikaa. Kirkkonummella ei ole spåraa ja kävelen mielummin kuin laiskat kaupunkiystäväni. Tissifetissi. joo. Ainakin tykkään omista ja Aleshan :)

Aleshalta:

Suomessa, tai ainakin täällä Helsingissä on niin sairaan kylmä, että päätin muuttaa Ruåtsiin ja anoa Blogistanian kansalaisuutta. Tähän päätökseen vaikutti vahvasti Kael , joka teki ikävän jäynän:

Haaste

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1) Keräilen turhia tavaroita. Kuten mehutölkkejä, lääkepurkkeja ja ostospusseja, erityisesti paperisia. Pesen, kuivaan ja säilön purkit huolellisesti; silitän ja viikkaan pussit kauniisti laatikkoon spesifiin järjestykseen. Odotan, että keksin mitä tekisin kaikilla säilömilläni purkeilla ja purnukoilla. Toivon salaa, että saisin inspiraation ja tekisin niistä taidetta.

2) Edelliseen liittyy myös orjallinen järjestelyinto: olen laiska tiskaamaan, mutta pinoan aina huuhdellut lautaset ja lasit tiskipöydälle siisteihin kasoihin, ja kuvittelen, että kukaan ei huomaa kuinka laiska kotitöidentekijä olen. Kaupassakin saatan järjestellä tavaroita siistimpiin pinoihin (vaikka en olisikaan kyseisessä paikassa töissä).

3) Kun olen stressaantunut, saatan viettää pitkiä aikoja peilin edessä nyppimässä kulmakarvojani (siksi minulla on aina eriparikulmakarvat. Onneksi niitä on sentään kaksi...).

4) Olen ehkä ainoa ihminen maailmassa, joka lukee spåra-aikatauluja. Aina kun olen lähdössä kotoa pysäkille, katson kellosta, että minulla on vielä minuutti aikaa. Sen sijaan, että lähtisin varmuuden vuoksi ajoissa, teen minuutin jotain turhaa (nypin niitä kulmakarvoja). Myöhästyn aina minuutin spårasta - ja joudun loppujen lopuksi kävelemään, koska olen liian kärsimätön odottaakseni seuraavaa.

5) Kellekään minut tuntevalle ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että minulla on tissifetissi. Entäs sitten, ei tissifetissi ole ainoastaan heteromiesten yksinoikeus! Jokaisen naisen tulisi rakastaa omia rintojaan, ja mikä ettei jokaisen miehenkin (jos ne ovat pienemmät kuin b-kuppi). Olen niin ylpeä fetissistäni, että jaan sen ja sen aiheen ilomielin kaikkien maailman ihmisten kanssa.

Meillä kaikilla on kuvitelmia itsestämme. Toisilla vääristyneempiä tai pahempia kuin toisilla. Voit olla oman pääsi sisällä vaikka mitä, mutta toisen mielestä olet juuri sellainen kuin käyttäydyt häntä kohtaan. Joitain asioita voi korjata pienellä sanalla 'anteeksi', mutta luonteellesi et voi mitään. Monet esittävät olevansa jotain muuta kuin oikeasti ovat. Kukaan ei jaksa vetää sitä roolia koko loppuelämäänsä. On tärkeää, että saa olla hyväksytty juuri omana itsenään. Ihmiset potevat kiltin tytön tai pojan syndroomaa ja muuttavat itseään tullakseen hyväksytymmiksi. Onhan se ihanaa, kun kaikki rakastavat minua, mutta mitä väliä sillä on, kun siinä ei ole mitään ihmeellistä. Paljon ihanampaa on, kun joku rakastuukin huonoihin puoliini. Silloin hän on special ihminen minulle. Hän ei pelästy, vaan kiinnostuukin enemmän. Rikkoo sen muurin, jota olen vuosikausia rakentanut. Silloin saan olla luonnonlapsi, hengittää enkä joudu tukahduttamaan itseäni. Onneksi ympärilläni on ihmisiä, joiden kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen. Kiitos teille siitä.

Siitä on jo sen verran aikaa, että saa nähdä mitä siitä enään muistan. Olin orjallinen ballerina. Toteutin aina jokaisen korjauksen niin tarkkaan kuin vain pystyin. Treenatessa kaikki muu maailma unohtui. Se oli varmasti hyvää vastapainoa koululle. Balettisalissa oli parhaimpina hetkinä vain minä, tanssi ja musiikki. Yleensähän se ei niin ollut, vaan siellä oli myös kilpailijoita ja huutava valmentaja. Olin varmaan aika tyypillinen ballerina. Elelin kauniissa satumaailmassani, jossa muun maailman epäkohdat eivät näkyneet. Uskoin auktoriteettejä kyseenalaistamatta ja siksi pääsin niin pitkälle. Minun ei tarvinnut ajatella itse, sillä olin opettajien ja koreografien luomus. Toteutin heidän haaveitaan. Siinä vaiheessa, kun otti ensimmäisen askeleen pois balettimaailmasta, eteen avautui sellainen maailmankaikkeus, ettei yksinkertaiseen balettimaailmaan voinut enään palata. Toisinaan sinne on välillä ikävä, koska kaikki maailman pahuus ei ulottunut sinne asti. Sain suljettua edes jotain oman pääni ulkopuolelle ja purin tanssiin monia tunteita. Balettimaailma eristi minut kuitenkin liikaa tavalliselta maailmalta ja muut ystävät jäivät pienemmälle huomiolle. Jossain vaiheessa rupesin eristäytymään myös balettiystävistäni, koska hekin veivät liikaa huomiota omasta tanssistani. Olin iloinen ja seurallinen muiden kanssa, mutta itseni sisällä olin yksinäinen, koska en voinut puhua kenenkään kanssa heikkouksistani. Minun piti olla vahva kaikkien edessä. Kun muut itkivät, niin minä en tuntenut mitään, koska purin tunteeni muulla tavoin. Lisää aiheesta ehkä joskus.

"Kauneus on katsojan silmässä" pitää paikkaansa, mutta laajentaisin sen ja sanoisin että kauneus on persoonan aivoissa. Aistimme kauneutta koko kropallamme. Kuulemme ihanan äänen joka saa meidät hyvälle tuulelle - tuntemaan hetken kauniiksi. Millainen on kaunis tuoksu tai maku? Saan niistä heti mielikuvat nenääni ja kielelleni. Siinä mielessä yhdyn vanhaan sanontaan, että mielestäni kaikilla ihmisillä on kyllä kauniit silmät. Toisilla ne ovat vain kauniimmat minun mielessäni. Jokaisesta ihmisestä saa ulkoisesti kauniin nykyaikana. Se voi vaatia toisilta enemmän aikaa, vaivaa tai kirurgin veistä, mutta silmiä miellyttävän symmetrian tai kokonaisuuden voi loihtia jokaiselle ankan poikaselle. Ulkoinen kauneus voi olla kirous. Kaikki näkevät vain pinnan ja tekevät sen perusteella johtopäätöksensä. Tottakai, kun näkee uuden ihmisen ensimmäistä kertaa elämässään vastatusten, niin ensivaikutelma tulee pitkälti ulkonäön perusteella. Siisti, luonnollinen, ryhdikäs, sporttinen jne. - ulkonäkö kertoo paljon elämäntavoista, itsetunnosta ja arvoista, mutta sillä voi myös huijata ihmisiä tehokaasti. Pinnan alla oleva kauneus, joka huokuu sisäisesti kauniista ihmisestä leviää koko ympäristöön. Jokainen haluaa siitä palasen ja siksi toiset pitävät sisäisen kauneutensa enemmän piilossa eivätkä halua jakaa sitä kaikille. Mitä he pelkäävät? Voiko sisäinen kauneus loppua kesken tai kadota? Mielestäni ei. Todellinen sisäinen kauneus voi vain levitä. Ulkoista kauneutta voi ostaa ja se voi olla toisen tai omissa silmissä katoavaista. Todellinen Kauneus ei kuitenkaan koskaan häviä kokonaan maailmasta. Aivomme löytävät sitä aina yllättävistä ja selittämättömistä paikoista.

Eurooppalainen elämännautiskelija, latino skandinaavisessa valepuvussa, syvällinen vastausten etsijä, vallaton prinsessa, tässä hetkessä täysillä elävä luonnonlapsi, herkkä ja vahva, tunteikas tanssijatar, "normaaleja" provosoiva, hymyilevä masokisti, läheisyyttä kaipaava kissa, itsenäinen maailmanmatkaaja, kotona viihtyvä party animal, rakastettava ja vaikea. Jatkan listaa myöhemmin.

Miten päästä vanhojen asioiden yli? Sanotaan että aika kultaa muistot. Jokaisella on hyviä ja huonoja tunteita asioista ja ihmisistä. Ne jäävät kummittelemaan mieleen sekä hyvässä että pahassa. Monet haluavat palata vanhaan eivätkä näe kaikkea muuta hyvää mitä elämällä on tarjottavana. Jotkut etsivät hetken lohdutusta, jottei heidän tarvitsisi käsitellä asioita heti. Kriisit ovat muutoksen aikaa ja ihminen tarvitsee niitä. Oma elämä, käytös ja varsinkin opitut arvot pitää kyseenalaistaa aika ajoin, jotta pääsisi eteenpäin itsensä kanssa. Omaan tulevaisuuteensa voi vaikuttaa vain nyt. Minä teen oman elämäni enkä alistu muiden haaveiden toteuttajaksi. Vanha aika ei koskaan palaa, vaikka samoihin ihmisiin ja asioihin voikin palata tai pysyä niissä koko loppuelämän. Ihminen kehittyy ja kasvaa koko ajan. Maailma muuttuu kiivasta tahtia, ja pieni ihminen ei aina pysy sen kehityksen mukana. Mitä lähempänä maata hän on, sitä helpompi hänen on rakentaa itselleen kestävä ympäristö, joka ei romahda pahimmassakaan kriisissä. Hän pystyy luomaan oman maailmansa ja elämänsä juuri sellaiseksi kuin itse haluaa eikä ole muiden vietävissä. Kaikkea ei kuitenkaan koskaan halua saada ja loppujen lopuksi minullekin riittää niin yksinkertaiset asiat kuin henkinen läsnäolo, lämpö ja turva. Luulin ennen niiden asioiden löytyvän ulkopuoleltani, mutta nehän onkin rakennettu sisääni. Ihminen voi olla fyysisesti tässä, vieressäni tai puhelimen toisessa päässä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ellen tunne itseni tai hänen olevan henkisesti läsnä. Avantouinnin jälkeen on lämmin olo nakuna pakkasessa ja lämpimässä huonessa voi palella, jos on sisäisesti kylmä. Turvallisuuden tunne löytyy vain päämme sisältä. Jos tätä kaoottista maailmaa ajattelee tarkemmin niin tajuaa, että ulkopuolisten uhkien määrä on loputon. Turvallisuuden tunteen saa itselleen vain luottamalla itseensä, muihin ihmisiin ja tähän maailmaan. Maailmassa on paljon pahaa, mutta täältä löytyy paljon hyvääkin. Onni löytyy paljon lähempää kuin luulemmekaan.

Yksin olo voi olla ihanaa. Ei tarvitse ottaa ketään huomioon ja saa olla juuri niinkuin itseään huvittaa. Ei tarvitse antaa itsestään mitään kenellekään. Olen erittäin sosiaalinen ihminen ja ihmiset yleensä viihtyvät lähelläni hyvin, koska huomioin heitä ja yritän ymmärtää mitä he tarvitsevat. Hyville ihmisille haluan antaa säteilyäni, ja jakamalla iloa ympärilleni, saan sitä myös paljon takaisin. Kaikkia ei voi kuitenkaan auttaa ja kaikille ei riitä aikaa tasapuolisesti. Joskus tämän aina unohtaa ja energiavarastot loppuvat. Silloin ne pitää ladata jotenkin uudelleen. Yksi tapa on nukkua tai miettiä maailmaa yksinään hiljaisuudessa. Tämä tapa johtaa kuitenkin joskus yksinäisyyden tunteeseen ja eristäytymiseen muusta maailmasta. Jokainen tietää, että omat murheet pienenevät, kun ne saa jakaa toisen ihmisen kanssa, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Sinulle suuret ongelmat muuttuvat pienemmiksi asioiksi toisen kautta, koska loppujen lopuksi et olekaan niin uniikki tunteiden suhteen kuin luulet. Melkein jokainen ihminen on joskus tuntenut samalla tavalla kuin sinä nyt. Monesti riittää, että on kuuntelija, joka ymmärtää ja antaa sinun löytää omat vastauksesi. Viisas ihminen osaa esittää oikean johdattelevan kysymyksen, kokemuksen tai ajatuksen. Jotkut osaavat käydä tätä keskustelua itsekseen itsensä kanssa, ja silloin ei tarvitse koskaan tuntea yksinäisyyttä, vaikka olisikin yksin.