Yksi pimeäs huonees istu, kaikki menee taas päi vittuu.
Kaveri soitti ja tilitti et ei jaksa enää.
Se mul kaike elämästää tilitti, se ranka teksti selitti.
Kaike mul purkas, senki kui se faija se mutsii löi,
ku tää kännis himaa tuli.
poikaki siit osansa sai, mut yleensä vaa huutoo ja raivoo.
Joka ilta poika rukoili et porukat erois,
enne ku päänsä tyynyy painoi.
KERTO: Kuka auttaa, poika raukkaa,
ku ketää ei kiinnosta?
Kuka auttaa, ku poika suree?
Kuka tukee, ku mutsii ei kiinnosta,
faijaki o töis 24/7.
Ku poika kakstoist täytti, rukoukset kävi vihdoi totee.
Poika hymyili pitkäst aikaa, vihdoinki sais elää.
Ilma pelkoi et joku pääl kävis, ilma et joku kaikest huutais.
Mut poja elämä, se pia oli helvettii, pahempaa mitä odottaa saattaa,
ku tä mutsi poikaa lyömää rupes.
Arestii jako kaikest, ei poika voinu enää tajuu.
Enää ei tienny poika, mite sitä paskaa enää jaksais.
Riittääkö tahtoo enää jatkaa enne ku o vainaa.
Joka ilta poika rustaa paha olonsa paperil, nii ku enne,
mut ei sekää enää lohduttanu.
Joka ilta poika itki ja samal kätensä auki viilsi.
KERTO..
Seuraava aamu, koita kaverille soittaa, mut ei, kukaa ei vastaa.
Sitte huomaa vastaajas viesti.
Mitä jos se sult o, pahi mielee tulee.
Sydä pysähtyy, mee shokkii.
Jotenki koita itteni kokoo, paina nappii,
su äänes, su jäähyväises.
Sä hyvästit mul jätit, sanoit vaa et su o mentävä.
Lääkkeit vedit, siihe delasit.
Silmist kyyneleet valuu, lepää rauhas.
KERTO..