IRC-Galleria

Taivas loistaa kirkkaana,
valaisten tieni kotiin.
Ei yhtään sadepisaraa,
joka vaikeuttaisi matkaani.
Tuuli puhaltaa vienosti,
antaen vauhtia matkalleni.
Teitä ei ole,
ei esteitä,
leijailen ilmassa.
Pääsen kotiin,
lämpimään.
Kauan kesti matka,
mutta saavuin vihdoin.

Kuinka onneton olin,
kun vain paikallani poljin.
Nyt kaikki on muuttunut,
kun en paikalleni juurtunut.
Ratkoin ongelmia toisien,
kokemuksella vuosien.
Enemmän itseeni keskityn,
kunhan liioilta ongelmilta vältyn.
Tärkein asia vielä uupuu,
jotta masennus täysin hiipuu.
Rakkautta kaipaan,
väliltä maan ja taivaan…