IRC-Galleria

Arvoisa Suomen Pakolaisapu, hyvä juhlayleisö, hyvät ystävät

Olen erittäin otettu tästä kunniasta, että juuri minut valittiin useiden arvokasta työtä tekevien naisten joukosta Vuoden pakolaisnaiseksi 2010. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä ilon ja onnen tunnetta, joka valtasi minut kun kuulin valinnasta. Olin äärettömän otettu jo siitä, että minut valittiin ehdolle. Tämä kunnianosoitus kannustaa ja motivoi minua yhä enemmän tulevaisuudessa työskennellessäni erityisesti maahanmuuttajanaisten ja heidän kauttaan maahanmuuttajaperheiden olojen parantamiseksi Suomessa.

Haluan kiittää Suomen Pakolaisapua tästä tunnustuksesta. Haluan kiittää suuresti myös suosittelijoitani ja työtovereitani minut tänne tuoneen matkani varrelta. He ovat uskoneet minuun, kannustaneet minua eteenpäin työurallani, tukeneet aina yrittämään enemmän ja auttaneet jaksamaan huomiseen. Kaikille meille tulee elämässä vastaan epätoivon hetkiä, mutta nämä henkilöt ovat auttaneet minut pahimpien karikoiden yli. Kiitos siitä. Haluan kiittää myös rakasta perhettäni: isääni, äitiäni ja pikkuveljeäni, joita ilman en olisi tässä.

Minun tieni tähän pisteeseen on ollut pitkä ja mutkainen. Välillä olen saanut siirtää kivenlohkareita tieltäni päästäkseni eteenpäin. Vaikka toisinaan on ollut pilvistä, aina olen kuitenkin nähnyt auringon pilkahtavan. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, sillä kokemukseni ovat tehneet minusta juuri minut. Näin jälkeenpäin ajateltuna vastoinkäymisetkin vahvistavat, ja tätä ajattelua toivon pystyväni viemään myös heille, jotka epäröivät unelmiensa toteuttamista.

Muutimme pois kotimaastani Afganistanista isäni diplomaattiviran vuoksi Moskovaan vuonna 1989. Olin silloin 5-vuotias, joten en muista paljoakaan kotimaastani. Muistan kuitenkin pikkutytönajatukseni siitä, että Moskovaan lähtö tulisi olemaan vain hetken kestävä jännittävä retki, ja kohta nukkuisin taas tyytyväisenä omassa sängyssäni. Elämämme Moskovassa oli erilaista. Kävimme veljeni kanssa innokkaina päiväkotia ja saimme aloitettua koulunkäynninkin. Kaiken kaikkiaan elämämme oli hyvin yltäkylläistä, olimmehan diplomaattiperhe. Vaikka jo silloin kaipasin hyvin paljon Afganistania, tiesin että palaamme vielä takaisin, joten otimme erityisesti veljeni kanssa kaiken irti tästä jännittävästä retkestä.