IRC-Galleria

Äääh....hajoo pää täälä näitten yli-ihmisten seassa. Kaikilla helevetin kiire jonnekkin ja kaikki näyttää yhtä tärkeiltä. Lisäksi ne näyttää tosi kummallisilta ja puhuu jotain aivan ihmeellistä kieltä. Jopa Tampereen ja Turun murteesta ottaa selvän ku kertoo ne kahdella, jakaa ÄO:lla, miinustaa siitä oman iän,plussaa painonsa ja sieventää lopuksi, mutta tää on jotain pahempaa.....Lisäksi täälä tää liikenne on jotain käsittämätöntä...perkale ne sattana raitiovaunut liukuu tuhatta ja sataa...ruttaa viattomia ihmisiä kauppakasseineen....ja ne bussit....Ei Simo Silmukaan halunnu ku teeveen kokosen haitarin....miks nää bussit on täälä vitusti metrejä pitkiä, ja ruuhkauttaa kaiken...

Mun vitutuskäyrä ylittää kohta kantokykyrajan mitä enemmän mie vietän täälä aikaani

Noh onneksi Ferrarin lippis on aito......

"Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa
Onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa
Ja onneton ken pakenee kun jäädä haluaa."

(Popeda - tahdotko mut tosiaan)


voisko tota selvemmin enää sanoa?

Arvet kasvoissani kertovat sen
Tän jutun ei niin ruusuisen
Voin lukea sinua kuin avointa kirjaa
Sydämmemme ei luo enää merelle hopeista siltaa


Kolmas kerta toden sanoo, neljäs aina anteeksi anoo
Sillä jutun juonen hukkasin mä jo varhain

Periksi ei antaa saa mutta ote tahtoo aina luisumaan
miksi kaiken täytyy olla aina niin...vaikeaa


Syljen sokeita sanoja päin naamaasi
peloissani en pysty muuta kuin kaatamaan lisää suolaa haavoihisi
Mutta kaikenhan pystyy korvaamaan kai ajan myötä?
Niin..vaan ei näitä sanottuja sanoja ja valvottuja öitä!


Mutta miksi silti uskon aina vain eiliseen?
Kun pitäisi jaksaa luottaa tämän hetkiseen
Vaikea mun on nyt nousta tästä ojasta ylös ilman tukea
Sillä olisihan mun pitäny sun ajatukset osata lukea


Helpommin sanottu on kai puoliksi tehty niin sanotaan
Uskon sen vaikka en voi tietää onko se tottakaan
Lopen uupuneena on vaikea suunnata katse kohti tietä
...Ja ne sun väitteet.....joita mä koitan vieläkin niellä!!


HALUAN POIS TUNNELISTA
JOKA MUN SILMÄT UMMISTAA
PIMEÄSSÄ EN NÄE JATKAA
TÄTÄ RIKKINÄISTÄ MATKAA


M. Aurala

Juuri kun kaikki tuntuu olevan ok
jotain ikävää tapahtuu sulle yleensä
näin olen kuullu ja saman mä kokenut oon
kaikkeen et voi vain vaikuttaa ja tietty sille on syynsä

Ojan pohjalla maaten elämä voi tuntua joskus ikävälle
varsinkaan jos ei tiedä arvoaan ja elämä kaatuu päälle
Sä et voi vain unohtaa vaikka sulkisit silmät totuudelle
Pian huomaaat että korvat kuulee etkä voi mitään sille

Ketään on turha kuitenkaan syyttää omasta tyhmyydestä
vastaukset sä saat kun etsit peilin syövereistä
Toisen parasta pitäisi muistaa ajatella aina
Sen joskus sä voit saada takaisin sillä se on pelkkä laina

Mutta entä jos toinen unohtaa toisensa kokonaan
laina erääntyy etkä voi maksaa takaisin edes korkoja
Annatko ajan vain kulua ja katsoa minne se sua vie
joskus se kupla kuitenkin räjähtää ja poikki menee sun tie

Kaikkensa antaneena voit olla tyytyväinen itseesi
Sait jonkun tuntemaan olonsa edes hetkittäin hyväksi
Et voi koko ajan tietää kaikkea mitä ympärilläsi tapahtuu
Älä mieti siis asioita liikaa sillä silloin ihminen vain sairastuu

Tee vain toiselle se mitä haluaisit heidänkin tekevän sulle myös
Ehkä joskus saat sen monin kerroin takaisin ja voit nukkua levollisin mielin sä yös

M. Aurala

Kerro minulle...

1. Kuka olet?

2. Pidätkö minusta?

3. Miloin tapasimme ekan kerran ja missä?

4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?

5. Oletko yhä samaa mieltä?

6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?

7. Kuvaile minua yhdellä sanalla

8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?

Niin yksin taas valvon yöhön saakka
Ei mun viereltä löydy kuin elämän taakka
Väkisinkin mieleni painuu yhä alemmaksi
kun en opi virheistäni ja sinä karkaat kauemmaksi

Ei aurinko jaksa paistaa edes päivisin elämääni
kaipaan lämpöä ja sitä kuinka ihanasti sekoitat pääni
Turhaa yritän kontata perässäsi pyytäen älä juokse
Tuntuu kuin en ikinä ennättäisi sun luokse

Parempi kai nostaa kädet ylös ja luovuttaa
Sillä näyttää siltä etten sua kuitenkaan saa
Yksin tämä pitkä matkani kuitenkin ontuu
En vain tahtoisi että sitä tyhjiötä täyttää kukaan muu


...kuin sinä


M. Aurala

On verhot kiinni mun ikkunassa
Ei päivänsäteet lankea huoneeseen
Peiliin tuijotan ja nään monen monta vikaa minussa
Siinä ehkä syy rikkinäiseen suhteeseen

Ei sanottuja sanoja takaisin saa
Enkä ehkä haluaisikaan
Kun se kaikki tulee tuolta jostain
Et pysty sä vastustelemaan

Mutta narrin osa on liikaa mulle
Et ole edes huomaavinasi kun puhun sulle
Turha yrittää rakentaa mitään kaunista ja kestävää
Kun tuskin edes sua mä koskaan nään

Olet saanu ehkä aivan väärän kuvan
Mä en muuta pyydä kuin että saisin sun luvan


ja olo on niiin sivullinen....

Aurinko antaa voimia jaksaa
kunnes päivä painuu pilveen ja maailma romahtaa
On niin vaikea selvitä päivistä joita ei haluaisi elää
Olit vielä eilen tässä, Nyt en enää sua mä nää

Olisin tahtonut sua vain koskettaa
vaikka tiedän etten sua mä saa
Sillä eri maailmoista ajautuneina
yhteen et voi vain liittää sirpaleita

Mutta miksi minulle käy aina näin?
Miksi sinuun kiinni mä jäin?
Nyt sä meet ja jätät mut kaipaamaan
toivottavasti haavat paranevat aikanaan

Et tiedä kuinka se sattuuu....

Ehkä löydät uuden paremman elämän siellä jossain...

Kun tunnet olos sä huonommaksi kuin muut
etkä saa otetta elämästä, ei mistään mitään tuu
Voit silloin sä hypätä pois elämän pyörästä
ja katsoa tekemääsi ulkopuolisena vierestä

Ei kaikki ole niin huonosti kuin näyttää
Mutta silti on niin vaikea vaan tyhjiöitä täyttää
Ei elämää kannate suremalla kuluttaa
Loppujen lopuksi se on vain ihmisen parasta aikaa


ja aikaa sulle on annettu loputtomiin
käytä se harkiten ja usko omiin unelmiin

Sillä toinen toistaan täällä lohduttaa saa
samassa veneessä kun näin murheita haudotaan
tuki ja turva on merkitty jokaiselle
apua sä saat jos vain tuntuu sille



M. Aurala

Päivästä päivään kuvia mä susta nään
tiedän että oot yhtä yksin kuin minä


Ehkä ymmärrät joskus mitä tarkoitan mä nyt
Ilman sinua olen rikkinäinen, vain puoliksi ehyt







Jos pyydän sua tulemaan luokseni nyt

tekisitkö sen pelkästään minun vuokseni

vai jatkaisitko harhailua kuin eksynyt

kenties tiesi joskus johtaa vielä minun luokseni


Siihen asti susta kai unelmoida mä saan
Olet mulle aivan kuin sadun sankaritar....


Ehkä saan sut vielä ymmärtämään mitä tarkoitin mä silloin
Niillä sanoilla jotka sanoin sulle moneen kertaan aina illoin






Jos pyydän sua ojentamaan kätesi mulle

tekisitkö sen, vaikka en ehkä olekaan se oikea

Jos voisin, niin antaisin kyllä kaikkeni mä sulle

tahtoisitko edes yrittää tavoitella onnea?



M. Aurala