Päivän paras hetki: kävelylenkki sateessa pimeällä metsätiellä. Terapiaa. Pari oivallusta tuolta retkeltä:
1. Miten mä voisin tehdä tällä hetkellä ketään muuta onnelliseksi, kun mä en tee edes itseäni
2. Miksi mä aina, edelleen katson vaan sitä mitä multa puuttuu, sen sijaan että joskus arvostaisin sitä mitä mulla on. Maailman parhaat kaverit (J, M, 2xA, T ja S, N, toinen T..<3), loistava perhe, ehdottomasti maailman paras terapiakoira, hyvä asunto, vakituinen duuni, opinnot loppusuoralla.. Kuinka paljon mä teen itseni onnettomaksi? Miksen mä käännä kelkkaa ja tee itseäni onnelliseksi?
Joo. Tänään on vähän ajatukset pinnassa. Jos menis vaan nukkumaan.