Katsot kaupungilla ruuhka-aikaan eteenpäin,
Näet ihmisiä omilla poluillansa,
Eikä ne polut löydä sinua -
Ne tekevät mutkan saapuessaan luoksesi.
Tyhjä katse silmissäsi kylpyhuoneessa,
Kun tuijotat kuvajaistasi peilistä,
Huomaat;
Ettet enää tunne ihmistä -
Jonka joskus luulit tuntevasi parhaiten maailmassa.
Hiljaa huokaat savut suustasi tuulen mukaan,
Toivot samalla ajatustesikin karkaavan,
Mutta vetäessäsi tervaa tupakasta taas keuhkoisi -
Mielesi myrskyää entistä rajummin.
Joskus elämäsi tuntuu vain turhalta,
Monimutkaistakin vaikeammalta,
Etkä pysty tuntemaan rakkautta.
Mutta kun annat itsellesi aikaa parantua,
Tottua tyhjiöön sisälläsi,
Huomaat kaiken muuttuvan selkeämmäksi -
Vaikkakin ehkä vain entistä tuskaisemmaksi.