Lämppärinä Avenged Sevenfold, johon olen tutustunut tämän päivän. Ihan semikelvollista nykymetallia. Voi toimia livenä. Niin ja onhan siellä myös Steve Harrisin tytär Lauren Harris. Panisin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Merkintä #130 09.12.
- Merkintä #129 09.12.
- Merkintä #128 22.08.
- Merkintä #127 26.02.
- Merkintä #126 14.12.
- Merkintä #125 10.09.
- Merkintä #124 15.04.
- Merkintä #123 12.02.
- Merkintä #122 19.12.
- Merkintä #121 09.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (4)
- ▶ 2009 (4)
-
▼
2008 (31)
- ▶ joulukuu 2008 (1)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ heinäkuu 2008 (3)
- ▶ kesäkuu 2008 (3)
- ▶ toukokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (5)
- ▶ maaliskuu 2008 (3)
- ▶ helmikuu 2008 (11)
- ▶ tammikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (77)
- ▶ 2006 (18)
Blogi
Merkintä #117Keskiviikko 16.07.2008 21:49
Lämppärinä Avenged Sevenfold, johon olen tutustunut tämän päivän. Ihan semikelvollista nykymetallia. Voi toimia livenä. Niin ja onhan siellä myös Steve Harrisin tytär Lauren Harris. Panisin.
Merkintä #116Lauantai 12.07.2008 17:11
Ruisrock täällä myös, kolme päivää Marian kanssa heiluttiin.
Avauspäivä alkoi osaltamme niin, että saavuimme festarialueelle juuri kun Stam1na lopetti settinsä. No, se siitä siis. Toisaalta eipä ole UKK-levyn ylikuuntelun jälkeen ko. orkesteri hirveästi kiinnostanutkaan. Uusi levy on aika kökkö.
Kuuntelun aloitin At The Gatesista. Bändi ei ollut aiemmin oikeastaan tuttu lainkaan, kuuntelin bändiä eka kertaa noin viikkoa ennen festaria. Sitähän se oli, melodödöä. Varmaan ihan hyvä. Puolessa välissä siirryttiin katsomaan...
Ensiferumia. Megadethin lämppärinähän Enskat tuli nähtyä alkukeväästä, ja silloin eivät vaikuttaneet. Eivätkä nytkään. Tylsä bändi ja tylsää musaa. Eivätkä edes soittaneet Guardians Of Fatea, joka on ainoa veisu bändiltä joka potkii.
Sitten siirryttiin Anti-Flagin pariin. Taas tällainen semi-legenda jota en tuntenut yhtään. Sellaistahan se oli, Ameriikan punkanderia. Politiikkaa oli kovasti mukana. Ei sitä kauheasti jaksanut.
Seuraava kohde oli Porcupine Tree, jota on tullut kuunneltua viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Hyvä orkesteri, parhaimmillaan loistava. Ja olihan se livenäkin hieno. Soundit olivat ehkä koko festareiden parhaat. Tykkäsin, erityisesti Blackest Eyesista. Kolme biisiä kuunneltiin ja sitten siirryttiin katsomaan toiselle puolelle festarialuetta...
Raised Fistiä. Nämä Ruotsinmaan ihmeet kyllä jaksavat hyppiä ja hyppyyttää. Reiskat paiskoivat uskomattomalla intensiteetillä, kuten myös viime näkemällä Jurassic Rockissa viime elokuussa. Ja sopivasti setin lopussa kuultiin parhaat biisit, eli Killing It ja Message Beneath Contempt. Toimi, hiton hyvä meno.
Sitten olikin jo jokavuotisen festarituttavuuden, eli Sonata Arctican vuoro. Sonata on tuttu ja turvallinen, aina tietää mitä saa. Paitsi että tällä kertaa keikka meinasi mennä vähän ohi vieressä karjuneen ja heiluneen känniurpon uhoamisen takia. Onneksi sekin siirtyi lopuksi kauemmas. Mutta ei ollut Tony Kakko ihan parhaimmillaan. Vähän laimeasti vetivät, ja kiipparit olivat turhan hiljaisella. Ei paska, mutta ei kovin kummoinen. Varmaan huonoin Sonatan veto mitä olen nähnyt.
Joo, ja sitten tuli illan etukäteen ajateltuna vaikein juttu, eli Nightwish/Ministry-akseli. Päätettiin, että mennään aluksi katsomaan Nightwishiä, ja siitä sitten katsotaan eteenpäin. Wishi aloitti Bye Bye Beautifulilla, jatkoi Dark Chest Of Wondersilla, ja eteenpäin Dead To The Worldilla. Tässä vaiheessa mitta tuli täyteen laiskahkoa soittoa ja erityisen tuhnuja soundeja, ja The Sirenin alkaessa siirryttiin autuaammille apajille...
Ministryn tykö. Ai perkele mitkä kekkerit olivatkin. Yksi parhaita keikkojani ikinä, siinä ei paljon enää yksi väsynyt Nightwish itkettänyt. Al Jourgensenin lavapresenssi ja karisma ovat sellaista luokkaa, että heikompia hirvittää. Bändi paiskoi kaikki kovimmat vedot, kuten No W, Waiting, Just One Fix, N.W.O., Lies Lies Lies sekä Señor Peligro. Kyllä ei paljon paremmasta väliä. Helvetti mikä meininki. Kyllä saan kiitellä itseäni että tulin nähneeksi Ministryn ennenkuin lopettivat. Hyvä minä.
Ensimmäinen päivä olikin sitten siinä.
Kakkospäivän avasi meidän osalta 22-Pistepirkon letkeän minimalististen garagerock-popin parissa. Letkeys oli sitä luokkaa, että nukahdettiin molemmat aurinkoon puolessavälissä keikkaa ja herättiin noin vartti keikan loppumisen jälkeen. Eihän siinä. Hartiat käristyivät kun eihän sitä aurinkorasvaa tullut käytettyä. Poets Of The Fall oli sillä aikaa jo ehtinyt aloittaa settinsä. Mentiin sitten loppupuoli kuuntelemaan, ja onhan ne ihan no joo. Hyviäkin biisejä löytyy.
Seuraavana katsottiin Scandinavian Music Groupia, tosin itse lähinnä söin sillä aikaa viinirypäleitä ja torkahtelin. Ei iske.
Sitten oli vuorossa mielestäni himpun verran yliarvostettu ruotsalaispoppoo Opeth. Tuskassa 2006 meinattiin velipojan kanssa nukahtaa seisaalleen keikan aikana, ja viime vuoden Ruisrockissa en jaksanut paneutua ollenkaan bändiin. Nyt katsoin koko setin, mutta... Öhh. Ei se vaan pure. Taitavia soittajia ja varmaan ihan hyviä biisejä, mutta kun ei nappaa.
Opethin lopeteltua oli vuorossa koko festareiden eniten odotettu keikka, ja samalla myös ehkä isoin conundrum. Elikkä Risto soitti pikkulavalla, ja sen päällä Flogging Molly Niittylavalla. Ongelman ratkaisu: Ensin katsomaan Ristoa, ja ai perkele. On se vaan nero. Ritari Ässän Ihmeauto KITT, mikäli se on biisin nimi, oli vitun kova, kuten myös Levy-yhtiön Jätkät -biisistä tehty perin notkea sovitus. Ilta-aurinko Hymyilee oli hieno. Ja Rakkauden Rock tietysti, yksi nerokkaimpia biisejä koskaan. Loistoa. Rakkauden Rockin jälkeen siirryimme sitten katsomaan loput...
Flogging Mollyn keikasta. Irkkupunkin lähettiläät tempoivat keikkansa loppuun hienosti, ja hienosti kuulin kaksi suosikkibiisiäni, eli What's Left Of The Flag sekä Seven Deadly Sins. Kyllä ne osaa humpata. Ja tanner tärisi.
Tässä vaiheessa oli vuorossa Ruisrockin ikinumero, eli Hanoi Rocks. Kyllä sedät jaksaa edelleen heilua, ja mikäs on heiluessa, kun uusin levy on melkein yhtä hyvää kamaa kuin vanhatkin klassikot. Uudemmista veisuista Fashion ja Power Trip toimivat hienosti, vanhemmista eniten päräyttivät Tragedy, Back To Mystery City, Don't You Ever Leave Me (feat. Andy McCoyn sekoiluspiikit), Boulevard Of Broken Dreams sekä CCR-coveri Up Around The Bend, joka on sekä paras cover ikinä, myös parempi kuin alkuperäinen. Kerrassaan mainio keikka.
Tästä siirryttiinkin Von Hertzen Brothersin 70-lukulaiseen semimassiiviseen fiilistelyrockiin. Aivan hyvä orkesteri. Let Thy Will Be Done on hieno kappale. Jotakuinkin kahden kolmasosakeikan jälkeen siirryimme seuraamaan...
The Arkin toimintaa. Pakko sanoa, että vaikka bändi ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, tai oikeastaan en ole edes hirveästi pitänyt, niin jumaleissön että livenä toimi. Ola Salon rokkikukkoilu on toimivaa ja luontevaa, mies omistaa lavan. Show'ssa oli terveen ylilyötyä Queen-henkeä, ja olivathan The Worrying Kind ja Father Of A Son aika hienoja. Voisikohan tästä oppia pitämään?
Ruotsinpojista siirryimme toisiin samanlaisiin, kun teltassa esiintyi skeittipunkin suurmenestyjä Millencolin. Yhden biisin tuntemuksella (THPS2:sta ylituttu No Cigar) lähdin keikalle aika ummikkona, ja niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin: ei oikein irronnut. Vain em. No Cigar sai pään nytkymään, muuten bändi junnasi kovin tasapaksuna ja samanlaisena läpi keikan. Mutta pääsi sentään yleisön joukkoon lämpimään, kun pihalla kävi vähän vilpo tuuli.
Illan päätteeksi tarkastimme kotimaisen vientiylpeyden HIMin kisakunnon. Itse olin nähnyt Valon ja kumppanit edelliskesänä Metallican lämppärinä Stadionilla, ja silloin jäi aika kitkerä maku suuhun nihkeästä esiintymisestä. Tällä kertaa oli kuitenkin eri vaihde silmässä, ja pojat vetivät harvinaisen kovasti. Bam Margera spiikkasi bändin sisään, ja kävi lavalla pelleilemässä. Ville Valon esiintyminen oli upeaa, ja spiikit jopa hauskoja. Etenkin kestohitti Join Men esittämisen rinnastaminen housuun ulostamiseen osui kohdalleen. Kelpasi tätä kuunnella, hyvä veto.
Kolmospäivä valkeni odottamattoman lämpimänä, ja siinä olikin hyvä syy missata YUP ja siirtyä suoraan Raappana & Sound Explosionin reggaerytmien pariin. Aurinko, lämmin hiekka, reggae: lähes pyhä kolminaisuus. Toimii. Vaikkakin tykkäsin huomattavasti enemmän setin alussa puhetaidetta esittäneen Seppo Paarman flow'sta kuin itse Raappanan vastaavasta. Mutta kyllähän sitäkin diggaili.
Siirryimme ennen keikan loppua toisaalle seuraamaan festarien toista Euroviisuedustajaa, elikkä kotimaan virallisten soturien Teräsbetonin esitystä. Marian kommentti tiivistää tämän bändin: "Miun on hiton vaikee ottaa Teräsbetonia tosissaan". Eihän sitä voikaan. Vitsihän nämä ovat, mutta eniten pelottaa se, etten ole varma tiedostavatko herrat tämän itse. Toivottavasti tiedostavat. No, keikan anti oli tieto siitä, että Taivas Lyö Tulta on edelleen bändin ainoa hyvähkö biisi.
Sitten siirryttiin ruokailun kautta merenrantaan tsekkaamaan Ismo Alankoa. Mutta kas, väsymys ja auringonpaiste veivät voiton, ja heti appeen mentyä mahaan kävi uni silmään, ja nukahdettiin molemmat. Heräsin vasta Levottomien Jalkojen lopussa, ja sitten keikka loppuikin. Nohh. Ei mahda minkään.
Seuraava uusi tuttavuus oli Stalingrad Cowgirls, jonka livemeiningistä olin kuullut paljon hyvää. Ja ei olleet puheet väärässä. Kovin nuoret tytöt olivat lavalla kuin kotonaan, ja esiintyminen oli luontevaa, mutkatonta ja ennenkaikkea rokkaavaa. Keikka oli hyvä ja vauhdikas, kaikki toimi tasapainoisesti. Ehdottoman iloinen yllätys. Tähän pitää tutustua enemmänkin, ja toiste livenä näkeminen on varmasti edessä myös.
Lapin tyttöjen jälkeen suunta kävi takaisin rannalle, jossa nykymetallin messiasbändi (?) Bullet For My Valentine esiintyi. Etukäteistutustuminen bändiin oli osoittanut, että vaikka heput vetävät muodollisesti pätevää thrash-henkistä nykymetallia, tuntuu aitous ja rockhenki olevan kaukana, ja etenkin hoilottavan valittavat vokaalit aiheuttavat vahvan torjuntareaktion. No, ainakin pikkutytöt saivat kirkumisesta päätellen pikkuhousunsa märiksi. Varmasti hyvä keikka jos tykkää bändistä. Itse en pahemmin.
BFMValentinea seurasi festareiden kovin kuorolaulanta, elikkäs Apulanta. Kuten hud asian ilmaisi, kyllä se vaan niin on, että yleisön interaktio tekee keikasta auttamatta paremman, ja Apulannan kohdalla tämä pitää paikkansa aina. Koska bändin biisit ovat kaikille enemmän kuin tuttuja, on Apulannan keikat aina ylivetoja laulukonsertteja. Ja niinpä nytkin. Kaikki tutut suosikit kuultiin - paitsi että olisin toivonut Plastik-levyltä jotain kamaa. Ja tietysti Ehjä/Kolme-ajan biisejä voisi olla aina enemmän. Mutta silti, hieno keikka. Onhan Apis etenkin nykyään melko kaavamainen ja biisit toistavat itseään, mutta livenä ne vaan toimii. Parhaita näkemiäni Apulanta-keikkoja.
Sitten olikin illan odotetuimman aktin vuoro, eli Apocalyptica. Aina kova. Paitsi että... Miksaajalle oli sattunut vähän moka. Bassorumpu ja lattiatomit oli nimittäin miksattu aivan vitun järjettömiksi, jytinä oli niin kova, että se peitti ajatuksetkin alleen, selloista puhumattakaan. Tilanne tasoittui hieman keikan edetessä, mutta parin ekan biisin ajan ei selloista valehtelematta kuullut juuri mitään. Harmi, etenkin keikan avanneen Refuse/Resistin kohdalla. Mutta onhan tämä hieno orkesteri. Ja edelleen olen valmis tekemään vauvoja yhtyeen rumpalin Mikko Sirénin kanssa milloin vain. On se vittu niin kova jätkä. Mutta jättivät Somewhere Around Nothingin soittamatta! Tästä miinus.
Ja niin päästiin festarien päätökseen, jonka meidän osaltamme tarjoili EHEI ei suinkaan emorockbändi Interpol, vaan viikinkimetallin messiaat elikkä Turisas. Paviljonkilavan hiekkakentästä tulikin varsinainen humppa/sotatanner, kun LOTRin örkkejä muistuttava rankaisupataljoona pisti ranttaliksi. Niin ja Eurooppaan kadonneen haitaristin tilalle oli löydetty korvaajaksi kovasti nätti naisihminen. Toimi. Ja perkele muuten että musiikkikin toimi. To Holmgard And Beyond! One More! In The Court Of Jarisleif! Fucking Rasputin! Battle Metal! KYLLÄ. Bändi kuvasi keikalla matskua tulevalle DVD:lleen, ja tästä intoutuneena yleisön joukossa pistettiinkin sellaiseksi polkaksi koko keikan ajan, että harvoin tulee nähtyä. Letkajenkkaa, rinkiripaskaa, käsikynkässä villisti pyörimistä, ynnä perinteistä pittailua tuli harrastettua niin että vittu. Ja tietysti kunnon Braveheart-henkinen yhteentörmäyskin suoritettiin. Wall of death siis. Eli ennen Rasputinia yleisö jaettiin kahtia joukkueisiin A (apina) ja B (banaani), ja sitten laulettiin käskyn mukaan, ja kun biisi alkoi, niin rytisi. Valtavan upeaa. Keikan lopuksi bändi veti täysiverisen valssin, jonka aikana vedettiin Marian kanssa ihan aitoa lavatanssivalssia... Kunnes valssi muuttuikin yllättäen keikan päättäneeseen Battle Metaliin. Vittu mikä keikka. Aivan järjettömän hauskaa. Turisasta suosittelen kaikille, aina, estoitta.
Sellanen ol' Ruisrocki, sellanen ol' Ruisrocki, turkulainen festari! Toimi, kuten aina ennenkin. Tämä oli itselleni neljäs kerta Ruissalossa, ja kolmas peräkkäinen. Ikinä ei ole huonoilla mielin oltu tai lähdetty. Vitun hyvää oli kaikki. Tietysti nuo jotkut päällekkäisyydet harmitti vähän, mutta niitä nyt joskus vaan tulee, ja näinpähän kaikkea haluamaani ainakin osittain. Ensi vuonna taas!
Top 5 keikat:
1) Ministry
2) Turisas
3) Risto
4) Stalingrad Cowgirls
5) Apulanta
Post scriptum: George W. Bushia kritisoitiin. Ainakin Anti-Flag, Ministry (duh...) ja Flogging Molly haukkuivat tuota vapaan maailman ruhtinasta. No, pian siitä päästään.
Avauspäivä alkoi osaltamme niin, että saavuimme festarialueelle juuri kun Stam1na lopetti settinsä. No, se siitä siis. Toisaalta eipä ole UKK-levyn ylikuuntelun jälkeen ko. orkesteri hirveästi kiinnostanutkaan. Uusi levy on aika kökkö.
Kuuntelun aloitin At The Gatesista. Bändi ei ollut aiemmin oikeastaan tuttu lainkaan, kuuntelin bändiä eka kertaa noin viikkoa ennen festaria. Sitähän se oli, melodödöä. Varmaan ihan hyvä. Puolessa välissä siirryttiin katsomaan...
Ensiferumia. Megadethin lämppärinähän Enskat tuli nähtyä alkukeväästä, ja silloin eivät vaikuttaneet. Eivätkä nytkään. Tylsä bändi ja tylsää musaa. Eivätkä edes soittaneet Guardians Of Fatea, joka on ainoa veisu bändiltä joka potkii.
Sitten siirryttiin Anti-Flagin pariin. Taas tällainen semi-legenda jota en tuntenut yhtään. Sellaistahan se oli, Ameriikan punkanderia. Politiikkaa oli kovasti mukana. Ei sitä kauheasti jaksanut.
Seuraava kohde oli Porcupine Tree, jota on tullut kuunneltua viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Hyvä orkesteri, parhaimmillaan loistava. Ja olihan se livenäkin hieno. Soundit olivat ehkä koko festareiden parhaat. Tykkäsin, erityisesti Blackest Eyesista. Kolme biisiä kuunneltiin ja sitten siirryttiin katsomaan toiselle puolelle festarialuetta...
Raised Fistiä. Nämä Ruotsinmaan ihmeet kyllä jaksavat hyppiä ja hyppyyttää. Reiskat paiskoivat uskomattomalla intensiteetillä, kuten myös viime näkemällä Jurassic Rockissa viime elokuussa. Ja sopivasti setin lopussa kuultiin parhaat biisit, eli Killing It ja Message Beneath Contempt. Toimi, hiton hyvä meno.
Sitten olikin jo jokavuotisen festarituttavuuden, eli Sonata Arctican vuoro. Sonata on tuttu ja turvallinen, aina tietää mitä saa. Paitsi että tällä kertaa keikka meinasi mennä vähän ohi vieressä karjuneen ja heiluneen känniurpon uhoamisen takia. Onneksi sekin siirtyi lopuksi kauemmas. Mutta ei ollut Tony Kakko ihan parhaimmillaan. Vähän laimeasti vetivät, ja kiipparit olivat turhan hiljaisella. Ei paska, mutta ei kovin kummoinen. Varmaan huonoin Sonatan veto mitä olen nähnyt.
Joo, ja sitten tuli illan etukäteen ajateltuna vaikein juttu, eli Nightwish/Ministry-akseli. Päätettiin, että mennään aluksi katsomaan Nightwishiä, ja siitä sitten katsotaan eteenpäin. Wishi aloitti Bye Bye Beautifulilla, jatkoi Dark Chest Of Wondersilla, ja eteenpäin Dead To The Worldilla. Tässä vaiheessa mitta tuli täyteen laiskahkoa soittoa ja erityisen tuhnuja soundeja, ja The Sirenin alkaessa siirryttiin autuaammille apajille...
Ministryn tykö. Ai perkele mitkä kekkerit olivatkin. Yksi parhaita keikkojani ikinä, siinä ei paljon enää yksi väsynyt Nightwish itkettänyt. Al Jourgensenin lavapresenssi ja karisma ovat sellaista luokkaa, että heikompia hirvittää. Bändi paiskoi kaikki kovimmat vedot, kuten No W, Waiting, Just One Fix, N.W.O., Lies Lies Lies sekä Señor Peligro. Kyllä ei paljon paremmasta väliä. Helvetti mikä meininki. Kyllä saan kiitellä itseäni että tulin nähneeksi Ministryn ennenkuin lopettivat. Hyvä minä.
Ensimmäinen päivä olikin sitten siinä.
Kakkospäivän avasi meidän osalta 22-Pistepirkon letkeän minimalististen garagerock-popin parissa. Letkeys oli sitä luokkaa, että nukahdettiin molemmat aurinkoon puolessavälissä keikkaa ja herättiin noin vartti keikan loppumisen jälkeen. Eihän siinä. Hartiat käristyivät kun eihän sitä aurinkorasvaa tullut käytettyä. Poets Of The Fall oli sillä aikaa jo ehtinyt aloittaa settinsä. Mentiin sitten loppupuoli kuuntelemaan, ja onhan ne ihan no joo. Hyviäkin biisejä löytyy.
Seuraavana katsottiin Scandinavian Music Groupia, tosin itse lähinnä söin sillä aikaa viinirypäleitä ja torkahtelin. Ei iske.
Sitten oli vuorossa mielestäni himpun verran yliarvostettu ruotsalaispoppoo Opeth. Tuskassa 2006 meinattiin velipojan kanssa nukahtaa seisaalleen keikan aikana, ja viime vuoden Ruisrockissa en jaksanut paneutua ollenkaan bändiin. Nyt katsoin koko setin, mutta... Öhh. Ei se vaan pure. Taitavia soittajia ja varmaan ihan hyviä biisejä, mutta kun ei nappaa.
Opethin lopeteltua oli vuorossa koko festareiden eniten odotettu keikka, ja samalla myös ehkä isoin conundrum. Elikkä Risto soitti pikkulavalla, ja sen päällä Flogging Molly Niittylavalla. Ongelman ratkaisu: Ensin katsomaan Ristoa, ja ai perkele. On se vaan nero. Ritari Ässän Ihmeauto KITT, mikäli se on biisin nimi, oli vitun kova, kuten myös Levy-yhtiön Jätkät -biisistä tehty perin notkea sovitus. Ilta-aurinko Hymyilee oli hieno. Ja Rakkauden Rock tietysti, yksi nerokkaimpia biisejä koskaan. Loistoa. Rakkauden Rockin jälkeen siirryimme sitten katsomaan loput...
Flogging Mollyn keikasta. Irkkupunkin lähettiläät tempoivat keikkansa loppuun hienosti, ja hienosti kuulin kaksi suosikkibiisiäni, eli What's Left Of The Flag sekä Seven Deadly Sins. Kyllä ne osaa humpata. Ja tanner tärisi.
Tässä vaiheessa oli vuorossa Ruisrockin ikinumero, eli Hanoi Rocks. Kyllä sedät jaksaa edelleen heilua, ja mikäs on heiluessa, kun uusin levy on melkein yhtä hyvää kamaa kuin vanhatkin klassikot. Uudemmista veisuista Fashion ja Power Trip toimivat hienosti, vanhemmista eniten päräyttivät Tragedy, Back To Mystery City, Don't You Ever Leave Me (feat. Andy McCoyn sekoiluspiikit), Boulevard Of Broken Dreams sekä CCR-coveri Up Around The Bend, joka on sekä paras cover ikinä, myös parempi kuin alkuperäinen. Kerrassaan mainio keikka.
Tästä siirryttiinkin Von Hertzen Brothersin 70-lukulaiseen semimassiiviseen fiilistelyrockiin. Aivan hyvä orkesteri. Let Thy Will Be Done on hieno kappale. Jotakuinkin kahden kolmasosakeikan jälkeen siirryimme seuraamaan...
The Arkin toimintaa. Pakko sanoa, että vaikka bändi ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, tai oikeastaan en ole edes hirveästi pitänyt, niin jumaleissön että livenä toimi. Ola Salon rokkikukkoilu on toimivaa ja luontevaa, mies omistaa lavan. Show'ssa oli terveen ylilyötyä Queen-henkeä, ja olivathan The Worrying Kind ja Father Of A Son aika hienoja. Voisikohan tästä oppia pitämään?
Ruotsinpojista siirryimme toisiin samanlaisiin, kun teltassa esiintyi skeittipunkin suurmenestyjä Millencolin. Yhden biisin tuntemuksella (THPS2:sta ylituttu No Cigar) lähdin keikalle aika ummikkona, ja niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin: ei oikein irronnut. Vain em. No Cigar sai pään nytkymään, muuten bändi junnasi kovin tasapaksuna ja samanlaisena läpi keikan. Mutta pääsi sentään yleisön joukkoon lämpimään, kun pihalla kävi vähän vilpo tuuli.
Illan päätteeksi tarkastimme kotimaisen vientiylpeyden HIMin kisakunnon. Itse olin nähnyt Valon ja kumppanit edelliskesänä Metallican lämppärinä Stadionilla, ja silloin jäi aika kitkerä maku suuhun nihkeästä esiintymisestä. Tällä kertaa oli kuitenkin eri vaihde silmässä, ja pojat vetivät harvinaisen kovasti. Bam Margera spiikkasi bändin sisään, ja kävi lavalla pelleilemässä. Ville Valon esiintyminen oli upeaa, ja spiikit jopa hauskoja. Etenkin kestohitti Join Men esittämisen rinnastaminen housuun ulostamiseen osui kohdalleen. Kelpasi tätä kuunnella, hyvä veto.
Kolmospäivä valkeni odottamattoman lämpimänä, ja siinä olikin hyvä syy missata YUP ja siirtyä suoraan Raappana & Sound Explosionin reggaerytmien pariin. Aurinko, lämmin hiekka, reggae: lähes pyhä kolminaisuus. Toimii. Vaikkakin tykkäsin huomattavasti enemmän setin alussa puhetaidetta esittäneen Seppo Paarman flow'sta kuin itse Raappanan vastaavasta. Mutta kyllähän sitäkin diggaili.
Siirryimme ennen keikan loppua toisaalle seuraamaan festarien toista Euroviisuedustajaa, elikkä kotimaan virallisten soturien Teräsbetonin esitystä. Marian kommentti tiivistää tämän bändin: "Miun on hiton vaikee ottaa Teräsbetonia tosissaan". Eihän sitä voikaan. Vitsihän nämä ovat, mutta eniten pelottaa se, etten ole varma tiedostavatko herrat tämän itse. Toivottavasti tiedostavat. No, keikan anti oli tieto siitä, että Taivas Lyö Tulta on edelleen bändin ainoa hyvähkö biisi.
Sitten siirryttiin ruokailun kautta merenrantaan tsekkaamaan Ismo Alankoa. Mutta kas, väsymys ja auringonpaiste veivät voiton, ja heti appeen mentyä mahaan kävi uni silmään, ja nukahdettiin molemmat. Heräsin vasta Levottomien Jalkojen lopussa, ja sitten keikka loppuikin. Nohh. Ei mahda minkään.
Seuraava uusi tuttavuus oli Stalingrad Cowgirls, jonka livemeiningistä olin kuullut paljon hyvää. Ja ei olleet puheet väärässä. Kovin nuoret tytöt olivat lavalla kuin kotonaan, ja esiintyminen oli luontevaa, mutkatonta ja ennenkaikkea rokkaavaa. Keikka oli hyvä ja vauhdikas, kaikki toimi tasapainoisesti. Ehdottoman iloinen yllätys. Tähän pitää tutustua enemmänkin, ja toiste livenä näkeminen on varmasti edessä myös.
Lapin tyttöjen jälkeen suunta kävi takaisin rannalle, jossa nykymetallin messiasbändi (?) Bullet For My Valentine esiintyi. Etukäteistutustuminen bändiin oli osoittanut, että vaikka heput vetävät muodollisesti pätevää thrash-henkistä nykymetallia, tuntuu aitous ja rockhenki olevan kaukana, ja etenkin hoilottavan valittavat vokaalit aiheuttavat vahvan torjuntareaktion. No, ainakin pikkutytöt saivat kirkumisesta päätellen pikkuhousunsa märiksi. Varmasti hyvä keikka jos tykkää bändistä. Itse en pahemmin.
BFMValentinea seurasi festareiden kovin kuorolaulanta, elikkäs Apulanta. Kuten hud asian ilmaisi, kyllä se vaan niin on, että yleisön interaktio tekee keikasta auttamatta paremman, ja Apulannan kohdalla tämä pitää paikkansa aina. Koska bändin biisit ovat kaikille enemmän kuin tuttuja, on Apulannan keikat aina ylivetoja laulukonsertteja. Ja niinpä nytkin. Kaikki tutut suosikit kuultiin - paitsi että olisin toivonut Plastik-levyltä jotain kamaa. Ja tietysti Ehjä/Kolme-ajan biisejä voisi olla aina enemmän. Mutta silti, hieno keikka. Onhan Apis etenkin nykyään melko kaavamainen ja biisit toistavat itseään, mutta livenä ne vaan toimii. Parhaita näkemiäni Apulanta-keikkoja.
Sitten olikin illan odotetuimman aktin vuoro, eli Apocalyptica. Aina kova. Paitsi että... Miksaajalle oli sattunut vähän moka. Bassorumpu ja lattiatomit oli nimittäin miksattu aivan vitun järjettömiksi, jytinä oli niin kova, että se peitti ajatuksetkin alleen, selloista puhumattakaan. Tilanne tasoittui hieman keikan edetessä, mutta parin ekan biisin ajan ei selloista valehtelematta kuullut juuri mitään. Harmi, etenkin keikan avanneen Refuse/Resistin kohdalla. Mutta onhan tämä hieno orkesteri. Ja edelleen olen valmis tekemään vauvoja yhtyeen rumpalin Mikko Sirénin kanssa milloin vain. On se vittu niin kova jätkä. Mutta jättivät Somewhere Around Nothingin soittamatta! Tästä miinus.
Ja niin päästiin festarien päätökseen, jonka meidän osaltamme tarjoili EHEI ei suinkaan emorockbändi Interpol, vaan viikinkimetallin messiaat elikkä Turisas. Paviljonkilavan hiekkakentästä tulikin varsinainen humppa/sotatanner, kun LOTRin örkkejä muistuttava rankaisupataljoona pisti ranttaliksi. Niin ja Eurooppaan kadonneen haitaristin tilalle oli löydetty korvaajaksi kovasti nätti naisihminen. Toimi. Ja perkele muuten että musiikkikin toimi. To Holmgard And Beyond! One More! In The Court Of Jarisleif! Fucking Rasputin! Battle Metal! KYLLÄ. Bändi kuvasi keikalla matskua tulevalle DVD:lleen, ja tästä intoutuneena yleisön joukossa pistettiinkin sellaiseksi polkaksi koko keikan ajan, että harvoin tulee nähtyä. Letkajenkkaa, rinkiripaskaa, käsikynkässä villisti pyörimistä, ynnä perinteistä pittailua tuli harrastettua niin että vittu. Ja tietysti kunnon Braveheart-henkinen yhteentörmäyskin suoritettiin. Wall of death siis. Eli ennen Rasputinia yleisö jaettiin kahtia joukkueisiin A (apina) ja B (banaani), ja sitten laulettiin käskyn mukaan, ja kun biisi alkoi, niin rytisi. Valtavan upeaa. Keikan lopuksi bändi veti täysiverisen valssin, jonka aikana vedettiin Marian kanssa ihan aitoa lavatanssivalssia... Kunnes valssi muuttuikin yllättäen keikan päättäneeseen Battle Metaliin. Vittu mikä keikka. Aivan järjettömän hauskaa. Turisasta suosittelen kaikille, aina, estoitta.
Sellanen ol' Ruisrocki, sellanen ol' Ruisrocki, turkulainen festari! Toimi, kuten aina ennenkin. Tämä oli itselleni neljäs kerta Ruissalossa, ja kolmas peräkkäinen. Ikinä ei ole huonoilla mielin oltu tai lähdetty. Vitun hyvää oli kaikki. Tietysti nuo jotkut päällekkäisyydet harmitti vähän, mutta niitä nyt joskus vaan tulee, ja näinpähän kaikkea haluamaani ainakin osittain. Ensi vuonna taas!
Top 5 keikat:
1) Ministry
2) Turisas
3) Risto
4) Stalingrad Cowgirls
5) Apulanta
Post scriptum: George W. Bushia kritisoitiin. Ainakin Anti-Flag, Ministry (duh...) ja Flogging Molly haukkuivat tuota vapaan maailman ruhtinasta. No, pian siitä päästään.
Merkintä #115Sunnuntai 29.06.2008 05:39
Pyhä kolmiyhteys:
Spore - Mega Man 9 - Diablo III
Näitä odotamme enemmän kuin Jeesusta.
Holy godfucking shit, en voi vieläkään tajuta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Diablo III todellakin tulee! Mitään peliä en ole ikinä odottanut näin paljon. Sporea melkein, mutta siltikin D3 vetää rajusti pidemmän korren. Ja kun se vielä näyttää niin parhaalta ikinä... En kestä tätä jännitystä. Olen ihan mykkyrällä.
I'm such a nerd.
Spore - Mega Man 9 - Diablo III
Näitä odotamme enemmän kuin Jeesusta.
Holy godfucking shit, en voi vieläkään tajuta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Diablo III todellakin tulee! Mitään peliä en ole ikinä odottanut näin paljon. Sporea melkein, mutta siltikin D3 vetää rajusti pidemmän korren. Ja kun se vielä näyttää niin parhaalta ikinä... En kestä tätä jännitystä. Olen ihan mykkyrällä.
I'm such a nerd.
Merkintä #114Perjantai 06.06.2008 02:47
Uhh. Ei sitten tullut Sauna Open Airissä käynnistä mitään. Onneksi ei jäänyt lippu ihan käteen vaan sain myytyä sen viime hetkellä eteenpäin - joskin pienellä tappiolla. Testament jäi sitten vieläkin näkemättä. Nooh, ehtiihän sitä.
Mutta töitä riittää! Ja jalat huutaa hoosiannaa...
Mutta töitä riittää! Ja jalat huutaa hoosiannaa...
Merkintä #113Tiistai 03.06.2008 14:46
EKAN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Minä vuonna tämä henkilö on syntynyt? - 1987
Onko hänellä ollut jo syntymäpäivä tänä vuonna? - Kyllä
Tunnistavatko hänen vanhempansa sinut kun tulet heitä vastaan? - Enpä usko...
Kuka hän on? - Turre
KOLMANNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Ovatko hänen vanhempansa eronneet? - Kyllä
Entä mitä he tekevät työkseen? - Äiti on eläkkeellä, isä on jossain sosiaalihommissa Kirkkonummella
Onko kyseinen henkilö enemmän komea vai kaunis? - Kaunis
Kuka hän on? - Maria
VIIDENNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Voiko hän luottaa sinuun? - Voi kyllä
Onko henkilöllä lemmikkiä? - Ei varsinaisesti
Tietääkö hän viimeisen seurustelukumppanisi (jos sellaista on)? - Kyllä :P
Kuka hän on? - Maria
SEITSEMÄNNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä? - Mmm, tavallaan
Missä tapasitte? - Mikkelissä :D
Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä? - No jaa, eipä varsinaisesti :P
Kuka hän on? - Mikkelin Kharma :D
YHDEKSÄNNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Onko hänellä kuvia galleriassa? - Ei ole
Onko sinulla yhtäkään hänelle omistettua kuvaa? - Ei
Onko hänellä yhtäkään sinulle omistettua kuvaa? - Ei
Kuka hän on? - Maria
YHDENNENTOISTA VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Onko hänellä sisaruksia? - En ole ihan varma
Haastoiko hän sinut tekemään tämän kyselyn? - Ei haastanut
Kuinka usein näette? - Muutaman kerran kuussa
kuka hän on? Martti
Minä vuonna tämä henkilö on syntynyt? - 1987
Onko hänellä ollut jo syntymäpäivä tänä vuonna? - Kyllä
Tunnistavatko hänen vanhempansa sinut kun tulet heitä vastaan? - Enpä usko...
Kuka hän on? - Turre
KOLMANNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Ovatko hänen vanhempansa eronneet? - Kyllä
Entä mitä he tekevät työkseen? - Äiti on eläkkeellä, isä on jossain sosiaalihommissa Kirkkonummella
Onko kyseinen henkilö enemmän komea vai kaunis? - Kaunis
Kuka hän on? - Maria
VIIDENNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Voiko hän luottaa sinuun? - Voi kyllä
Onko henkilöllä lemmikkiä? - Ei varsinaisesti
Tietääkö hän viimeisen seurustelukumppanisi (jos sellaista on)? - Kyllä :P
Kuka hän on? - Maria
SEITSEMÄNNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä? - Mmm, tavallaan
Missä tapasitte? - Mikkelissä :D
Oliko se rakkautta ensi silmäyksellä? - No jaa, eipä varsinaisesti :P
Kuka hän on? - Mikkelin Kharma :D
YHDEKSÄNNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Onko hänellä kuvia galleriassa? - Ei ole
Onko sinulla yhtäkään hänelle omistettua kuvaa? - Ei
Onko hänellä yhtäkään sinulle omistettua kuvaa? - Ei
Kuka hän on? - Maria
YHDENNENTOISTA VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Onko hänellä sisaruksia? - En ole ihan varma
Haastoiko hän sinut tekemään tämän kyselyn? - Ei haastanut
Kuinka usein näette? - Muutaman kerran kuussa
kuka hän on? Martti
Merkintä #112Lauantai 03.05.2008 13:14
Käytiin tossa pari päivää sitten Marian kanssa pikku eräretkellä. Lähdettiin kävelemään Urpolan 2,5 km:n lenkkiä, ja poikettiin siellä yhdelle metsäpolulle. Sitä tarvottiin eteenpäin, kunnes tuli työmaa eteen, ja hirveät kosteikot. No, läpi piti yrittää, vanhoja partiolaisia kun molemmat ollaan.
Lopputulos: astuin yllättävän upottavaan mutaläjään, ja vajosin säärtä myöten vetiseen kuraan. Pikkuveljen lenkkarit ihan kurassa ja sukat läpimärät. Sitten Maria yritti metsän puolelta ohittaa tätä kuramonttua, ja lähti hyppimään ilman kenkiä suonsilmäkkeessä. Hyvin selvisi, mitä nyt vähän oksat raapi jalkoja, mutta...
Jälkeenpäin huomattiin, että Marian aurinkolasit oli tippunut sinne suonsilmäkkeeseen.
Että näin. Jännää.
Lopputulos: astuin yllättävän upottavaan mutaläjään, ja vajosin säärtä myöten vetiseen kuraan. Pikkuveljen lenkkarit ihan kurassa ja sukat läpimärät. Sitten Maria yritti metsän puolelta ohittaa tätä kuramonttua, ja lähti hyppimään ilman kenkiä suonsilmäkkeessä. Hyvin selvisi, mitä nyt vähän oksat raapi jalkoja, mutta...
Jälkeenpäin huomattiin, että Marian aurinkolasit oli tippunut sinne suonsilmäkkeeseen.
Että näin. Jännää.
Merkintä #111Keskiviikko 16.04.2008 21:34
Maria tuli tänne ex tempore. Ostettiin tänään ugandan red habaneroja Citymarketista. Pitihän sitä haukata. Ja kyllähän se perhana poltti. Scovillen tulisuusasteikolla habanerojen lukema on 100 000:n ja 300 000:n välillä. Jalapenot on vain jossain 2 500 ja 8 000 välillä. Että laskekaa siitä...
Scovillen tulisuusasteikolla habanerojen lukema on 100 000:n ja 300 000:n välillä. Jalapenot on vain jossain 2 500 ja 8 000 välillä. Että laskekaa siitä...Merkintä #110Tiistai 15.04.2008 00:11
Oltiin viikonloppuna Marian kanssa harjoittelemassa vanhempina oloa. Marian sisko ja sen mies lähtivät pe-la-yöksi risteilylle, ja myö hoidettiin niitten lapsia, 2,5-vuotiasta Veenaa ja puolivuotiasta Mitjaa. Hyvin meni kaikki, lapset oli kilttejä ja meillä ei mennyt hermot. Ja saatiin hoitopalkaksi litra Finlandia-vodkaa ja läjä suklaata. Fair deal!
Lopun viikonloppua vietettiin erinäisillä sukulaisvierailuilla. Sunnuntaina sitten ennen junan lähtöä päätettiin käydä syömässä. Suunnattiin rautatieaseman lähellä olevaan, Harri Syrjäsen omistamaan Texas Outback -ravintolaan. Siellä olikin sunnuntaina ainoastaan Mexican Fiesta Brunch, eli buffet-tarjoilu, joka ensin vähän epäilytti... Mutta kun asiaan tutustui, niin päätös oli helppo tehdä. Buffet-pöydän antimiin kuului tulinen habanero-juustokeitto, mahtava salaattipöytä, hunajaisen makeat BBQ-kanapalat, Monterrey-härkä, pippuripossu, chicken fajitas, tuhdit täytetyt paprikat, tappamisen arvoiset valkosipuliperunat, villiriisi, pippurinen savulohi, chicken wingsit, grilliribsit... Ja jälkiruoaksi oli kahvit, teet, suklaatortut, mansikkajuustokakut (PARASTA IKINÄ) ja sorbetit. Varmaan unohdinkin tästä jotain. Ihan hillittömät tarjoilut, loistavaa. Valtavat suosittelut Mexican Fiesta Brunchille. Parasta.
Lopun viikonloppua vietettiin erinäisillä sukulaisvierailuilla. Sunnuntaina sitten ennen junan lähtöä päätettiin käydä syömässä. Suunnattiin rautatieaseman lähellä olevaan, Harri Syrjäsen omistamaan Texas Outback -ravintolaan. Siellä olikin sunnuntaina ainoastaan Mexican Fiesta Brunch, eli buffet-tarjoilu, joka ensin vähän epäilytti... Mutta kun asiaan tutustui, niin päätös oli helppo tehdä. Buffet-pöydän antimiin kuului tulinen habanero-juustokeitto, mahtava salaattipöytä, hunajaisen makeat BBQ-kanapalat, Monterrey-härkä, pippuripossu, chicken fajitas, tuhdit täytetyt paprikat, tappamisen arvoiset valkosipuliperunat, villiriisi, pippurinen savulohi, chicken wingsit, grilliribsit... Ja jälkiruoaksi oli kahvit, teet, suklaatortut, mansikkajuustokakut (PARASTA IKINÄ) ja sorbetit. Varmaan unohdinkin tästä jotain. Ihan hillittömät tarjoilut, loistavaa. Valtavat suosittelut Mexican Fiesta Brunchille. Parasta.
Merkintä #109Keskiviikko 09.04.2008 15:58
VOISITKO
nukkua alasti pihalla: No jos olisi tarpeeksi lämmintä niin mikä ettei.
katsoa kun kaverisi kuolee: Pahaa se varmaan tekis, mutta ehkä voisin.
vihata jotain vaan ulkonäön vuoksi: En ehkä vihata, mutta suhtautua aika epäilevästi.
sairastaa syöpää: En mielelläni.
itkeä itsesi uneen: Juu.
kuunnella klassista: Toki, useinkin kuuntelen.
OLISIKO
helppo luopua ystävistäsi: No ei olisi.
ihanaa asua yksin: Tykkään.
hauskaa tappaa joku: Kyllä.
ulkona nukkuminen kivaa: Onhan se.
HALUAISITKO
auton jolla ajella: Kyllä!
tehdä kepposia naapurin rouvalle: Juu. :D
yskiä itsesi hengiltä: Ei kiitos.
voittaa lotossa: Ehdottomasti.
olla viisas: Kyllä.
olla erilainen mitä olet: Ehkä jotain vois muuttaa.
OLETKO KOSKAAN
pussannut tuhmaa setää: Ööö en?
pissannut housuun koulussa: En muistaakseni. :P
itkenyt kaikkien nähden: Olen.
halunnut kuolla: Enpä oikein.
pelännyt kuollaksesi: Kai joskus.
haaveillut paremmasta elämästä: Toisinaan varmaan, vaikka aika hyvinhän miulla on asiat.
HALUAISITKO NYT
juoda teetä: Ei maistu.
tietää mitä kello on: Enpä erityisesti.
adoptoida lapsen: Enpä erityisesti.
ostaa karkkia: Juu, aina haluais, mutta ei aina pitäis...
MILLOIN VIIMEKSI
Halasit kaveriasi?: Sunnuntaina.
Käytit punaista paitaa?: Aiiiiika paha. En edes muista.
Joit kahvia?: En juo kahvia.
Sait tekstiviestin?: Tänään aamupäivällä.
Kirjoitit kirjeen?: Ihan paperikirjeen? Varmaan joskus kymmnenen vuotta sitten...
Kirjoitit kutsukortteja?: En muista, kai joskus lakkiaisiin tai jotain...?
Soitit kaverillesi?: Sunnuntaina.
Joku kehui sinua kauniiksi?: Jaa, enpä tiiä. :P
Poltit tupakkaa?: Tupakkaa varsinaisesti maistoin viimeks pari vuotta sitten, mutta pikkusikareita polttelen silloin tällöin, viimeksi Mind Factoryn levyjulkkareissa.
Imuroit?: Viime viikolla kai.
Nauroit kunnolla?: Opettaja kertoi maanantaina tunnilla hyvän jutun, sille naurettiin. :)
Muutit?: Pari vuotta sitten.
Söit suklaata?: Olisko ollut viime viikonloppuna.
Hiihdit?: Armeijassa, noin neljä vuotta sitten.
Katsoit Kauniit ja Rohkeat?: Siitä on aika pitkä aika, joskus ala-asteella katsoin aika tiiviisti, mutta en oikeastaan yli kymmeneen vuoteen enää.
Itkit?: Kun kuulin että Ari kuoli.
Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
- Riston "Pupu Tupuna", vois soidakin, se on aika hauska. :)
Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?
- No kun se oli Maria niin enköhän minä? :D
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
- Enpä muista ketä ajattelin.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
- En.
Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
- Viroon? En.
Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
- No mikä ettei. :)
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
- Paahtoleipää? Aika tylsäksi kävisi.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
- Riston "Rakkauden Rock" olis kyllä ihan karaokevedon arvoinen biisi.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
- En voi kun se on kuollut.
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
- No Mariaa ajattelin niin kai sitä voisi. ;)
Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärinpäin?
- Aika harvoin...?
Oletko hiljainen vai äänekäs?
- Äänekäs, joskus vähän liiankin.
Kenestä ihmisestä pidät eniten?
- Itsestäni, kuka tahansa joka väittää muuta on joko sairas tai valehtelee.
Kuka/ketkä on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
- Maria, perhe, ystävät.
Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
- Vaikka kenelle. :)
Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
- Katsoi pitkään... Mjaa, en osaa sanoa. Enhän miä sitä välttämättä nähnyt.
Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
- No on toki!
Herkku, mitä et voi vastustaa?
- Suklaa se on. Ja sipsit toinen.
Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeksi?
- Jekkubattery.
Mitä bestiksesi/poika-/tyttöystäväsi sanoi sinulle viimeksi?
- Maria sanoi kai "Hyvää yötä" puhelimessa tai jotain.
Oletko rauhallinen ihminen?
- No aika lailla.
Kuka on paras ystäväsi?
- Tomi.
nukkua alasti pihalla: No jos olisi tarpeeksi lämmintä niin mikä ettei.
katsoa kun kaverisi kuolee: Pahaa se varmaan tekis, mutta ehkä voisin.
vihata jotain vaan ulkonäön vuoksi: En ehkä vihata, mutta suhtautua aika epäilevästi.
sairastaa syöpää: En mielelläni.
itkeä itsesi uneen: Juu.
kuunnella klassista: Toki, useinkin kuuntelen.
OLISIKO
helppo luopua ystävistäsi: No ei olisi.
ihanaa asua yksin: Tykkään.
hauskaa tappaa joku: Kyllä.
ulkona nukkuminen kivaa: Onhan se.
HALUAISITKO
auton jolla ajella: Kyllä!
tehdä kepposia naapurin rouvalle: Juu. :D
yskiä itsesi hengiltä: Ei kiitos.
voittaa lotossa: Ehdottomasti.
olla viisas: Kyllä.
olla erilainen mitä olet: Ehkä jotain vois muuttaa.
OLETKO KOSKAAN
pussannut tuhmaa setää: Ööö en?
pissannut housuun koulussa: En muistaakseni. :P
itkenyt kaikkien nähden: Olen.
halunnut kuolla: Enpä oikein.
pelännyt kuollaksesi: Kai joskus.
haaveillut paremmasta elämästä: Toisinaan varmaan, vaikka aika hyvinhän miulla on asiat.
HALUAISITKO NYT
juoda teetä: Ei maistu.
tietää mitä kello on: Enpä erityisesti.
adoptoida lapsen: Enpä erityisesti.
ostaa karkkia: Juu, aina haluais, mutta ei aina pitäis...
MILLOIN VIIMEKSI
Halasit kaveriasi?: Sunnuntaina.
Käytit punaista paitaa?: Aiiiiika paha. En edes muista.
Joit kahvia?: En juo kahvia.
Sait tekstiviestin?: Tänään aamupäivällä.
Kirjoitit kirjeen?: Ihan paperikirjeen? Varmaan joskus kymmnenen vuotta sitten...
Kirjoitit kutsukortteja?: En muista, kai joskus lakkiaisiin tai jotain...?
Soitit kaverillesi?: Sunnuntaina.
Joku kehui sinua kauniiksi?: Jaa, enpä tiiä. :P
Poltit tupakkaa?: Tupakkaa varsinaisesti maistoin viimeks pari vuotta sitten, mutta pikkusikareita polttelen silloin tällöin, viimeksi Mind Factoryn levyjulkkareissa.
Imuroit?: Viime viikolla kai.
Nauroit kunnolla?: Opettaja kertoi maanantaina tunnilla hyvän jutun, sille naurettiin. :)
Muutit?: Pari vuotta sitten.
Söit suklaata?: Olisko ollut viime viikonloppuna.
Hiihdit?: Armeijassa, noin neljä vuotta sitten.
Katsoit Kauniit ja Rohkeat?: Siitä on aika pitkä aika, joskus ala-asteella katsoin aika tiiviisti, mutta en oikeastaan yli kymmeneen vuoteen enää.
Itkit?: Kun kuulin että Ari kuoli.
Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
- Riston "Pupu Tupuna", vois soidakin, se on aika hauska. :)
Harrastaisitko seksiä sen henkilön kanssa, ketä suutelit viimeisimpänä?
- No kun se oli Maria niin enköhän minä? :D
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
- Enpä muista ketä ajattelin.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
- En.
Muuttaisitko asumaan maahan, jossa kävit viimeksi?
- Viroon? En.
Pukeutuisitko koulukuvaukseen vaatteisiin, jotka sinulla on nyt päällä?
- No mikä ettei. :)
Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
- Paahtoleipää? Aika tylsäksi kävisi.
Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
- Riston "Rakkauden Rock" olis kyllä ihan karaokevedon arvoinen biisi.
Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
- En voi kun se on kuollut.
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
- No Mariaa ajattelin niin kai sitä voisi. ;)
Kirjoittavatko ihmiset nimesi väärinpäin?
- Aika harvoin...?
Oletko hiljainen vai äänekäs?
- Äänekäs, joskus vähän liiankin.
Kenestä ihmisestä pidät eniten?
- Itsestäni, kuka tahansa joka väittää muuta on joko sairas tai valehtelee.
Kuka/ketkä on sinulle tärkein ihminen maailmassa?
- Maria, perhe, ystävät.
Kenelle haluaisit antaa pusun poskelle?
- Vaikka kenelle. :)
Kuka viimeksi katsoi sua pitkään?
- Katsoi pitkään... Mjaa, en osaa sanoa. Enhän miä sitä välttämättä nähnyt.
Onko sinua pussannut kukaan viimeisen kuukauden aikana?
- No on toki!
Herkku, mitä et voi vastustaa?
- Suklaa se on. Ja sipsit toinen.
Mitä alkoholipitoista juomaa joit viimeksi?
- Jekkubattery.
Mitä bestiksesi/poika-/tyttöystäväsi sanoi sinulle viimeksi?
- Maria sanoi kai "Hyvää yötä" puhelimessa tai jotain.
Oletko rauhallinen ihminen?
- No aika lailla.
Kuka on paras ystäväsi?
- Tomi.
Merkintä #109Keskiviikko 09.04.2008 02:24
Serkkutytöltä nyysin. :)
Poikamainen puolesi:
[] Rakastat huppareita
[X] Rakastat farkkuja
[X] Koirat on parempi kuin kissat
[X] Olet vahingoniloinen
[X] Olet pelannut poikien kanssa samassa joukkueessa
[] Shoppailu on kidutusta
[] Inhoat surullisia elokuvia
[] Omistat xboxin
[X] Olet leikkinyt pienenä leluautoilla
[X] Olet halunnut olla palomies
[] Sinulla on DS, PS2 tai sega.
[X] Sinulla on ollut pakkomielle power rangeseihin
[X] Katsot urheilua TV:stä
[] Pyydät isältäsi neuvoja
[] Haluaisit omistaa satoja baseball-lippiksia
[X] Tykkäät käydä jalkapallopeleissä
[] Olet kerännyt/keräät baseballkortteja
[] Roikkuvat farkut ovat makeita
[X] On outoa pitää pyjamabileitä
[X] Vihreä, musta, punainen, sininen tai hopea on yksi lempiväreistäsi
[X] Sinusta on hauska tehdä hulluja juttuja välittämättä mitä muut ihmiset ajattelevat
[X] Urheilu on hauskaa
[X] Puhut ruoka suussa
[X] Käytät boksereita
Total: 15
Tyttömäinen puolesi:
[] Käytät huulikiiltoa
[] Rakastat shoppailua
[] Käytät eyelineria
[] Sinulla on sama paita useana erivärinä
[] Pukeudut pinkkiin
[X] Pyydät äidiltäsi neuvoja
[] Mielestäsi cheerlearding on urheilua
[] Inhoat pukeutua mustaan
[] Tykkäät hengailla ostareilla/kauppakeskuksissa
[] Tykkäät käydä manikyyreissä/pedikyyreissä
[X] Tykkäät pitää koruja
[] Hameet ovat suuri osa garderobiasi
[] Shoppailu on yksi lempiharrastuksistasi
[] Et pidä Star Wars-elokuvasta
[X] Olet harrastanut cheerleadingia, kuntosalia tai tanssia
[] Sinulla menee noin tunti käydä suihkussa, pukeutua, meikata ja valita asusteet
[] Naurat paljon
[] Sinulla on enemmän kuin 10 paria kenkiä
[X] Välität ulkonäöstäsi
[] Pukeudut aina mekkoon kun siihen on mahdollisuus
[] Käytät hajuvesiä
[] Käytät tyttöjen alusvaatteita
[] Leikit pienenä nukeilla
[] Tykkäät meikata toisia ihmisiä
[] Tykkäät ottaa itsestäsi kameralla kuvia kun sinulla on tylsää
Total: 4
Elikkä olen poika, pistein 15-4. Hyvä niin. :D
Poikamainen puolesi:
[] Rakastat huppareita
[X] Rakastat farkkuja
[X] Koirat on parempi kuin kissat
[X] Olet vahingoniloinen
[X] Olet pelannut poikien kanssa samassa joukkueessa
[] Shoppailu on kidutusta
[] Inhoat surullisia elokuvia
[] Omistat xboxin
[X] Olet leikkinyt pienenä leluautoilla
[X] Olet halunnut olla palomies
[] Sinulla on DS, PS2 tai sega.
[X] Sinulla on ollut pakkomielle power rangeseihin
[X] Katsot urheilua TV:stä
[] Pyydät isältäsi neuvoja
[] Haluaisit omistaa satoja baseball-lippiksia
[X] Tykkäät käydä jalkapallopeleissä
[] Olet kerännyt/keräät baseballkortteja
[] Roikkuvat farkut ovat makeita
[X] On outoa pitää pyjamabileitä
[X] Vihreä, musta, punainen, sininen tai hopea on yksi lempiväreistäsi
[X] Sinusta on hauska tehdä hulluja juttuja välittämättä mitä muut ihmiset ajattelevat
[X] Urheilu on hauskaa
[X] Puhut ruoka suussa
[X] Käytät boksereita
Total: 15
Tyttömäinen puolesi:
[] Käytät huulikiiltoa
[] Rakastat shoppailua
[] Käytät eyelineria
[] Sinulla on sama paita useana erivärinä
[] Pukeudut pinkkiin
[X] Pyydät äidiltäsi neuvoja
[] Mielestäsi cheerlearding on urheilua
[] Inhoat pukeutua mustaan
[] Tykkäät hengailla ostareilla/kauppakeskuksissa
[] Tykkäät käydä manikyyreissä/pedikyyreissä
[X] Tykkäät pitää koruja
[] Hameet ovat suuri osa garderobiasi
[] Shoppailu on yksi lempiharrastuksistasi
[] Et pidä Star Wars-elokuvasta
[X] Olet harrastanut cheerleadingia, kuntosalia tai tanssia
[] Sinulla menee noin tunti käydä suihkussa, pukeutua, meikata ja valita asusteet
[] Naurat paljon
[] Sinulla on enemmän kuin 10 paria kenkiä
[X] Välität ulkonäöstäsi
[] Pukeudut aina mekkoon kun siihen on mahdollisuus
[] Käytät hajuvesiä
[] Käytät tyttöjen alusvaatteita
[] Leikit pienenä nukeilla
[] Tykkäät meikata toisia ihmisiä
[] Tykkäät ottaa itsestäsi kameralla kuvia kun sinulla on tylsää
Total: 4
Elikkä olen poika, pistein 15-4. Hyvä niin. :D