Yksi nuori istuu yksinään nurkas
miettii miten elämä on turhaa
Miettii, voisko viikatemies viedä turvaan
miettii, että tuskinpa kukaan alkas surra
Mut vanhemmat, ne ei kuuhun laske lapsensa uurnaa
(Tarkotus on vast vanhana kuolla)
Ja kovin yksinäist on ongelmien kanssa olla vaiti
(Vittumaist on itsensä kans painii)