IRC-Galleria

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet
Mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa
Tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka
Ja nyt joudun elää sen kaa
Ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä
Haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä
Pysähdyn ottaa happee ihan vaan hetkeks
Ja taas löydän itteni uudest risteyksest
Ku löydän sen tien mis saan sen liekin palaa taas mun sydämeen
Sit vast on mun aika palaa
Mut nyt mä lähen....

Sit kivi vierähtää sydämelt, kuin haudan suult
Ja tänään mul loistaa silmät ja nauraa suu
Oikein jossain oon kai valinnut
Kun nyt taas tuntuu et oon vapaa kun taivaan linnut
Tiedän et on ollu kusta pääs
Mut huomaa sen itekin ku lipsuu ku mustast jääst
Täytyy vaa skarppaa, ja pää tyhjäks valuttaa
Jos pääs paine kasvaa liikaa ei oo paluuta
Mä opin Valuutalt et hiljasuuskin tekee hyvää
Kuhan vaa osaa ottaa aikaa ja rauhottuu hiljentymään
Kaikki tää oppiminen rassaa
Kai täytyy käydä ilmas et tietää eron kun jalat on maassa
Ja nyt on ja pysyy, mun kantapäihin särkee
Ainoo nousu täst edes tulee kohdistuu järkeen
Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt
Ainakin voin sanoo et oon elänyt.

Yksi nuori istuu yksinään nurkas
miettii miten elämä on turhaa
Miettii, voisko viikatemies viedä turvaan
miettii, että tuskinpa kukaan alkas surra
Mut vanhemmat, ne ei kuuhun laske lapsensa uurnaa
(Tarkotus on vast vanhana kuolla)
Ja kovin yksinäist on ongelmien kanssa olla vaiti
(Vittumaist on itsensä kans painii)

Pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa
Yks elämä elettävänä ja seki on paska
Mä kerroin sairaast maailmasta, siin oli oikees
Pyytäny apuu taivaast ja ne vei rakkaan pois
En oo tyytyväinen elämään, kuka mua auttaa vois?
En oo kertonu kellekkää mut haluisin paikkaan toiseen
Mä palan halust unohtaa kaiken, alottaa alust
Ehkä alla palmun unohtas vaikeudet joita sattuu
Liian monesti meinannu raiteiltani suistaa
Vetäny bumii ainoastaa ku en haluu muistaa
Itseluottamus ja kusipäisyys tuonu mut tähän
Joskus rakastaa itseään liikaa, joskus liian vähän
En tee näit biisejä rahasta vaan päästäkseni pahasta
olosta joka lähtee pois mun jokaisesta sanasta
Jonka kirjotan enkä tiedä mikä mua ohjaa
Musa vie mua huipulle, elämä vetää pohjaa
Kait meen parempaa, itseeni katon peilistä
Ja meen oottaa huomista ja vihaa eilistä
Teinistä muuttunu, nyt on pakko yrittää
Mutsi käski antaa kaiken minne sitte pyrinkää
En oo tasapainonen, väliäkö sillä? En
Tipu nyrkillä, en kritiikillä, en välttämättä millään joten älä välitä
Oon vaa mies jolla ei oo mitää mitä hävitä

JA SITTE MENNÄÄN!

Missä se rakkaus, joka on niin täydellistä,
jonka näkee tänään pelkästään niis hyvis näytelmissä.
Missä on usko, joka sai mut vannoo et huomenna
mä hymyilen kautta kiven ja kannon.
En saanut morsioo, jäi perheestäni toiveen.
Nyt ei oo jälel annettavaa kenellekkään toiselle.
Ja vaik haaveeni haihtui savuna pilviin,
sä et tuu koskaan näkee niitä kyynelii mun silmis.
Mä oon nähnyt tämän kummaltakin puolen,
tänään avasin suuni, en puhu siit enää huomen.
Se teki musta heikon, ja samalla se teki muhun haavan,
mitä ei aikakaan paranna. Ostin menolipun,
vaikka mä tiedän etten pääsekkään pakenemaan aikaa,
kun kävelen reppu selässä kohti sitä laivaa,
missä istuu miehet jotka ei niit rajoi kaipaa.

kertosäe:
Kohdusta hautaan matkalla laulan.
Saan pilvilinnaa rakentaa.
Mut ei se auta, en saa rauhaa.
Ehkä huomenna löydän jotain parempaa.

Kohdusta hautaan matkalla laulan,
jatkan matkaa kun ei ollu mun aarre tääl.
Ei se auta, ei. Mut ehkä joskus vielä mä löydän
mun sateenkaaren pään.

Mitä tahansa teenkin, minne meenkin,
tummat pilvet seuraa, mut mä kestän sen sateenkin.
Ei oo valoo kämpillä, ei ketään oottamassa.
Vaan sun ääriviivat sekottuu harmaaseen massaan.
Usko, toivo, rakkaus. Miksi kaikki kaikkoaa?
Juna jatkaa matkaa, mut ei oo sulle paikkoja.
Kai se on menyttä, mut se oli kaunista.
Tän kiireen keskellä meinasin vaan jo putoo vauhdista.
Mut mä tiedän, tää opettaa ja vahvistaa,
enää mä en rakenna pilvilinnaani pahvista.
Aika pakata reppu, kääntää sivuu.
Mä toivon rakkaudella, ajattelen sinuu.

Tää opettaa ja tää vahvistaa, nyt kävellään vaan eri tahdissa
Mä meen, meen, meen minne mä lystään

kertosäe

Kun suunta on varma, niin tienviitat vaan sekottaa.
Eikä mikään taaksepäin tsiigaamaal helpota.
Mul oli joskus käsitys siit, mitä oon ja mitä en.
Nyt oon kahenkymmenenkolmen vuoden ikänen, ja elämä lipsuu vaan
sormien välistä hukkaan. Ku hidastamatta ajan
jokaiseen mutkaan. Ne sanoo, et elä jokainen päivä
niinkuin viimeinen, se meinaa vaan et huomennaki pitäis olla kiireinen.
Juosta kokemusten perässä, nopee kulkee elämä.
Jos sulla on halu kulkee sokeen, mut ei herätä.
Mä pidän suunnan varmana, mut on tehty kulkemaan,
ei jaksas päivääkään ilman uskoa suurempaan.
Huomennakin mä heittäydyn tuleen vaan taas uudestaan.
Kun tiedän että ehkä jossain ylhäällä mua kuunnellaan.
Ympärille katsomatta Babylonist suuntaan läpi takas Eedeniin
hyvän ja pahan tiedon puusta käsin.

Rakas taivaallinen...Henki.

Kiitos että annoit meille typpioksiduulisuorasuihkutusmoottorin -

neljä välijäähdytintä,kuulalaakeroituja turboja ja titaanisia venttiilijousia.


Aamen.

Salainen maailma salaisuudet paisuu
Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus
Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään
Potentiaali riittää selkeesti vähempään
Siit lähetään mihin päädytään
Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään
Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
Mun aika on palaneena savuna taivaalla
Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee
Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
En voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
Mä oon supliikkipoika kerron tarinoita
Mutten tee mitään kunnolla
Kaikkeni koitan mut ei se auta
Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla
Täl levyl puhun totta pelkästään
Mut tää laulu on rehellisin kaikist
En ota edes reppuu selkäänkään
Ilman että muokkaisin sen päässäni lainiks
Täl hetkel makaan nurtsilla selvänä
Unelma on saada aikaan kaks versee
Ku lauluissa mä oon lentäjä en pelkää
Ja haaveet asuu siel eikä mieli oo niin selkee
Luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa
Mut toivo katos matkal kuka mä oon sitä omimaan
Mä toivoin et must ois hyötyy
Mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
Vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
Et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy
Mut lyökää kai mä kestän sen hengissä
Oon yksin mun kengis eri persoonat jengissä

Moni matkustaa ulkomaille mä pakenen
Mä en rakenna vaan rikon perusrakenteen
Jatkuvasti loukkaan omii rajojani
Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän kiinassa espanjassa hollannissa
Meksikossa irlannissa ja intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani
Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny mistä tää johtuu
Mis on kohtuus halun takas kohtuun
Miten joukkueurheilija joutuu yksilölajiin
Mä kaipaan parisoutuu
Ennen kulkuri poimi kukat ei poimi enää
Tuntuu ettei mun kiintymysvietti toimi enää
En osaa olla avoin niinku normaalit
Mä en kuule huutoo tuu kuiskaan se korvaani
Sen mä ymmärrän mut ei se piristä
Mä en jaksa edes silmiä siristää
Ei oo apuu edes vireeni kiristää
Meil vekkari on ainoo joka tykkää piristä
Mä tykkään vaan mennä nukkumaan
Auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa
Pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen
Laitan mun panoksen lyön vetoon koko lapsuuden
En osaa kaivaa tätä syvemmälle
Tässä se oli uus salatut elämämme
Mun salainen maailma riimien muodossa
Tätä se on luonnossa lauletaan kuorossa

Ei oo toi koulu mua varten, mikä on mua varten? mikä on mulle luotu? mikä on se mun juttu mitä jotkut hakee ittestään ja ne sen löytää? mä en sitä oo vielkään löytäny. ja tuskin tuun löytämään.