Uni se niin kaunis maailma
Ihmisen oma peilimaailma
Niinkuin yö ja päivä ne ovat toistensa vastakohta
Jokapäiväinen herääminen ahdistaa
Unesta on vain niin vaikea nousta
Pyyhin hiekanjyviä silmistä
Ne tippuvat maahan
Asettuvat, kuin siemen maahan,
Pärähtää maassa kuin sieni kohdussa
Tää todellisuus tosissaan sattuu
Rukoilen ja armahdan itseni
Ruumiini ei kestä tuskaa
Kyynel tippuu jyvään
Siihen astutettiin sielu
Nyt se elää
Nyt se osaa rakastaa
Se löysi voimansa eli toivonsa elää eteenpäin
Uskoen parempaan huomiseen