Istun yksin taivasalla
katselen putoavia hiutaleita
Otan yhden kiinni,
se sulaa kädelleni
Haihtuen lopulta kokonaan
Niin kuin sinäkin
koska en osaa rakastaa
Odotan aikaa, jolloin kerrot sen
Että enempää jaksa et
Silloin mä päästän sut menemään
Ja tuska ottaa vallan sisälläni
Sitä ulos päästä en
niin kuin en rakkauttakaan,
vaikka sekin varmaan siellä jossain on
Jonain päivänä uskallan ehkä tunnustaa että rakastan ja näyttää että välitän
Jos minulla olisi se voima tässä ja nyt
et haihtuisi pois
niin kuin hiutale sen laskeutuessa kädelleni