Sä olit niin uskollinen, enkä mä pettänyt sua.
Itkenyt en ikävästäin, pelkästä onnesta vain.
Sylissä yön omasi sun todella olla sain.
Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää,
aina aamu yksinäinen minut siitä herättää.
Jos se voisi olla totta, nyt mä kuolen ikävään.
Sua päivisin mä muistan, siitä yöllä unta nään.
Pimeää on ympärilläin, voi, kuinka kaipaan mä sua.
Miksi mä taas heräsin näin, juuri kun rakastit mua?
Tietäisit vain, paljonko nyt merkitset sydämessäin.
Siitä mä taas nukkuessain ihanaa unta näin.
Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää,
aina aamu yksinäinen minut siitä herättää.
Jos se voisi olla totta, nyt mä kuolen ikävään.
Sua päivisin mä muistan, siitä yöllä unta nään.
Jos se voisi olla totta, eikä unta pettävää,
aina aamu yksinäinen minut siitä herättää.
Jos se voisi olla totta, nyt mä kuolen ikävään.
Sua päivisin mä muistan, siitä yöllä unta nään.
