IRC-Galleria

Mun sanoissa nyt kaipaus soi,
en sua unohtaa milloinkaan voi.
Mun ikävä on sua niin,
miksi aina joudun eksyksiin.

Missä ikinä oletkin,
tiedät että minä rakastan
ja tarvitsen sinua samalla tavalla
kuin silloin kun olen vieressäsi.

Näen kuinka veresi vuotaa.
Kuitenkin jaksat minut kantaa päivään seuraavaan.
Sain sinulta enemmän kuin itse pystyn sinulle antamaan,
enkä kuitenkaan osaa siitä kiittää.
Pystyn vain sivusta seuraamaan kivikkoista matkaasi.

Aallot paiskaavat minut pinnan alle,
aina uudestaan ja uudestaan.
Voimani ehtyvät, luovutan.
Painun pohjalle, eikä allot enää
yletä lyömään kasvoilleni.
Tulet, ojennat kätesi.
Vielä kerran kerään kaiken voimani
ylettääkseni ojennettuun käteesi.

Kuulen äänesi ja tunnen oloni taas ehjäksi.
Mutta kun laskeutuu hiljaisuus,
saapuu epävarmuus.
Ei mitään mihin tarttua, turvautua.

Ilman sinua
ottaisi tuskani taas vallan sisälläni.
Hukuttaisi omiin kyyneleihini
ja odottaisi hetkeä jolloin olisin
tarpeeksi heikko antamaan periksi.

Me olimme kaksi onnetonta joiden
tiet tarkoitettiin kohtaamaan.
Toisissamme näimme jotain mitä
ei pysty kertomaan, eikä sitä
muut osaa ymmärtää.