IRC-Galleria

Kaiken tuon muistan mistä puhuttiin,
unohtaa en kai sitä voisikaan.
Sinä tuot lohdun tummaan maisemaan,
olet kallein päällä maan.

Sumujen siltaan katseeni luon
ja sun toivon saapuvan luokseni mun.
Aaamusta iltaan kun yksin oon,
tunnen kaipuun suurimman.
Sydän särkyä saa,
mereen hukkukoon maa.
Vaan yksi vain on varmaa.
Missä tahansa oot,
minne tahansa meet,
sua aina ootan luokseni vaan.

Kaikki vain katoaa ajan taa.
On kuin huominen ei koskaan tulla vois.
Ei enempää voi menettää yksikään,
kuin se joka multa vietiin pois.

Kuka nyt kanssas jakaa huomisen?
Kuka nyt kanssas valvoo yön jutellen?
Kuvaasi katselen, oot sydämessä vieläkin.

Et unta saa,
et itseäsi ehjäksi saa.
Maailma sua lisää hajottaa.
Et uskalla ottaa askelta ulkomaailmaan.
Et usko enää hyvyyteen.

Sä näytit mulle vesisateen.
Sä näytit mulle auringonpaisteen.
Opetit kuinka vesisateen voi
hukuttaa auringonpaisteeseen.
Älä koskaan lähde ja vie mennessäsi
sitä aurinkoa jonka toit maailmaani.

Vaikka maailma tää kuinka muuttuu,
sulle mun sydämeni aina kuuluu.

Lähtösi jälkeen olin varma,
sut menetin.
Pelko, epävarmuus ja yksinäisyys
se oli pitkä iäisyys.
Nyt sut takaisin sain,
kyyneleen kuivaan poskeltain.
En ois jaksanut enää kauempaa.
Älä luotani lähde enää uudestaan.

Jälkeen kaiken yhteisen
mä muistan vielä hetken sen.
Liian nopeasti vain kaikki ohi on
ja ikävä jäi suunnaton.

Mitä niin väärin tein
kun en saanut sua pitää lähelläin.
Kaikki päättyi kyyneliin.
Tiesin sen kyllä koskevan,
en vain uskonut sen mua näin repivän.
Toivon, vielä me nähdään
ja sulle sanotuksi saan
kuinka sua jäin kaipaamaan.