On vielä pimeää
kun matkaan yössä kotiin päin
Vettä sataa hiljalleen
en jaksa kiiruhtaa
Ei mua kukaan oota kuitenkaan
Järvelle suuntaan askeleet
vaikka sade mut täysin kastelee
Pysähdyn rantaan miettimään
elämä tää on pelkkää näytelmää
Roolit muuttuu
ja aikaisempi unohtuu
Tahdon huutaa
vain pimeys seuranain
Tahdon huutaa
epätoivon pois sisältäin
Väsynyt katse harhailee
etsii valoa pimeyteen
Ei ole huomista
ei tulevaa
Ei mitään mihin
tarttua turvautuen
Liian useasti sen kokenut oon
mut yksin kylmästi
jätetty on
On niin kovin vaikeaa
aina vain pettyä uudestaan
Siihen totu ei milloinkaan
Tahdon huutaa
vain pimeys seuranain
Tahdon huutaa
epätoivon pois sisältäin
Pimeys ympärilläin
huudan tyhjyyteen
Poskeltani pois
pyyhin kyyneleen