Kurkussa funky tunne. Pääsen laulamaan röhisemällä ala-D:hen, vinkumalla korkeaan C:hen. Tämä noin kvintin lisäys äänialaani saa minut epäilemään, ettei kaikki ole kohdillaan. Illalla useamman tunnin kävelyretki Vuken kanssa hyisessä Äänekosken yössä ei varmasti auttanut mitään eikä ketään.
Päivä 0:
Aamulla herätessä kelvoton olo. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö lähtisi horkassa ajamaan koululle hakemaan uskonnon ja filosofian yo-kerrattavia. Todistaakseni omasta typeryydestäni, kävin vielä kaupassakin. Kotiin tullessani pihamaan läpi käveleminen tuotti kipua. Kuumemittari lauloi 37,7 celsiusastetta plussanpuolelle, ja kolmesta peitosta huolimatta kylmyys tunkeutui kaikkialle. Neljän tunnin unen ja painajaisten, valveen ja horkan jälkeen mittari seisahtui lukemaan +38,6. Myöhemmin yöllä en mitannut, mutta kokonaisolotilaa olisi voinut kuvailla ilmaisulla funky.
Päivä 1:
Yöllä olin potkinut kaikki peitot pois, ja nähnyt kummallista painajaista. Otin valokuvan liikkuvan auton kuskin paikalta käsin, poliisit huomasivat tämän, ja ajoin miljoonaa niitä karkuun. Pohjolan kuumimpana kuskina (tai puhdasta tuuriani) pääsin lainvalvojia karkuun, mutta takaraivooni iski järkyttävä ymmärrys; niillähän on minun rekisterinumeroni, ja jotenkin pitäisi selittää että kukahan sitä autoa oikein ajoi. Piileskelin kaupungilla omantunnontuskissani pitkään. Todentuntuisessa unessa oli kamalaa tämä ymmärrys siitä, että teki jotain järkyttävän typerää ja kohta saa kärsiä.
Herättyäni kuume oli laskenut; 37,0 c°
Tällä hetkellä kykenen taas istumaan koneella. Ehkäpä hiivin kohta peiton alle varmistelemaan olotilaani. Kohtalaisen jännä tauti, jos se tällä talttui.