Hieman uutisia Kettusen yksityiselämästä.
Neljä vuotta on pitkä aika melkein mitä tahansa, etenkin tässä vaiheessa eloa. Olin perustavana jäsenenä kollektiivissa, joka on tullut tunnetuksi nimellä Rogue Angel, mutta viimeperjantaina tuli viimein ajankohtaiseksi päästää enkelit lentämään omia teitään. Toinen kitaristi, Andy, lähti aiemmin samalla viikolla, mikä toki pisti minut miettimään myös arvojani ja sitä, mihin panostaa ja kenen varpaille astella. Asian draamapitoisuus oli jossain 0,5 % paikkeilla, eli siihen ei liittynyt tulta ja tulikiveä, saati edes kummastunutta kyräilyä. Minä näin vain toiset asiat elämässäni tärkeämmiksi, ja itseni tässä tilanteessa lähinnä taakaksi lopulle orkesterille, joka kieltämättä on hengeltään hivenen eroavaista oman maailmankatsomukseni kanssa. Hienoja jätkiä, hieno bändi, paskaaks tässä, mä en jatka. Kaikkea hyvää heille.
Jatkossa von Kettusen tavoittaa musiikillisesti esim. Enter the Painin riveistä. Yksi nimi, jota kannattaa pitää mielessä, on Gaspard Oil. Mutta siitä ei ole ajankohtaista puhua vielä sen enempää. Hyvästi.