Joillakin vaan menee hyvin,
hyvin hyvin ja hyvin.
Toiset osaavat olla onnellisia,
rakastuneita.
Toisilla elämä on yhtä kamppailua,
helvettiä,
voisiko niin sanoa?
Osalla päivät tuntuvat samalta,
samat rutiinit, päivästä toiseen.
Toiset taas haaveilevat kaikesta,
unelmista, toteuttavat.
Toisilla nämä jää haaveeksi,
ei mitään toivoa,
että saisi palan edes haukattua
unelmistaan.
Se kipu, tuska, tunne.
Se on yhtä kärsimystä.
Toisilla vaan kun on helpompaa,
Toisilla vuoristorataa,
Viimesillä yhtä helvettiä.
Kumpa tälle voisi tehdä jotain,
muuttaa muotoaan.
Kaikkeen väsyy,
ellei happea saa.
Kaikkeen väsyy,
kun happi katoaa.
Kumpa kukaan ei enään kuristaisi.