Norjassa ei näemmä tunnettu sanaa hiekotus ollenkaan ja se ei oikeen helpottanut takasin tulessa "vuoria" ylös kiikkuessa yhtään, välillä vauhti kävi 20-30 ja rukoiltiin että auto ja vinkka sutisi oikeeseen suuntaan.
Kyllä täällä suomessa on hyvä ajella ton kokemuksen jälkeen.
Hengissä selvittiin mikä oli tavoitekkin, vaikkakin kuumehan itselleni nousi jo ekana iltana.
Raviurheilun osalta ei tullut kuin elämyksiä, viivi pääsi paskalta takarivin paikalta kuolemaan ja sippasi siitä viimeiset 300m. Pitkä matka/tauko/syömättömyys oli tehneet tehtävänsä.
Jos jotain positiivistä pitää hakea hevonen ravasi terveesti ja vaikka väsyi ei roikkunut millään ohjalla,
eli tästä on hyvä jatkaa treeniä.