Se oli kauhean komea mies,
mut lääninveijari kuka sen ties,
se siinä pyöri mun ympärilläin,
heti kun vaan vapaaksi jäin.
Se piti helppona nakkina mua,
ja hoki "kulta mä rakastan sua",
kuin kissa hiirtä se kisaili näin,
sanoin sille sen naamaa päin:
Ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu,
ei mua hilpeet hidalgot vie minnekkään,
se on kyllä nou tänk juu.
Ei oo, ei tuu, ei riitä leikki tilaa joku muu,
jos et sä parempaan millään pysty,
niin ei oo, ei tuu.