Niin rakkaus viha elämä ja kaipuu
Ne kaikki joskus loppuu ja maan alle painuu
Ei edes paras ystäväs tuu elään ikuisesti
Ei menetettyy takas saa vaik toivois hirveesti
Elämän kiertokulku on vaan määrätty niin
Et se jokaisella alkaa sekä päättyy tunneliin
Kun tunnelin päässä alkaa näkyä valoa
Turhaa on enää varoa sit on sun aikas kadota
Vaikka elämä kokoajan erilaiseks muuttuu
Siinä on silti aina yks varma juttu
Kun se alkaa voit jo sen loppua venata
Turhaa enää mennyttä on muistella ja kelata
Mutta kaikki mikä loppuu aina alkaa uudestaan
Ihan niinkun kamppailu sormuksen herruudesta
Rakkauskin syttyy vain amorin nuolesta
Aika siis taistella on elämäsi puolesta