Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos
ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa
sanoa sinulle, että rakastan sinua.
Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä...
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata
laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia,
tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua.
Huomenna tarjoan sinulle apuani.
Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä
päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei
tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi
täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.