Olipa kerran kolme kaverusta. Nuorin heistä oli 10.v toiseksi vanhin oli 12.v ja vanhin oli 15.v. Ja yhtenä aamuna nuorin päätti lähteä metsään eväsretkelle ja pyytää kaverit hänen mukaansa.Ensin hän meni pyytämään toisiksi vanhinta kaveria ja tämä suostui tulla. Seuraavaksi he menivät pyytämään vanhinta kaveria ja tämäkin suostui tulla yhdellä ehdolla jos he kävisivät purolla. Ja niin he lähtivät matkaan. Kaverukset olivat perillä ja he päättivät syödä eväitään.Kun eväät oli syöty oli aika lähteä kotiin.Matkan varella heitä alkoi pelottaa sillä metsästä kuului kauheaa murinaa.Kaikki lähtivät piiloon ,mutta kaikki kuitenkin meni eri piiloihin. Kukaan ei nähnyt minne kukin meni sillä ulkona oli jo niin pimeää.Ääni lähestyi heitä uhkaavasti.Pian nuorin heistä huomasi sen olevan karhu joka oli ihan veressä.Pian karhu olikin jo poissa ja kaverukset pystyivät lähtemään ,mutta toisiksi vanhinta ei näkynyt missään. He huutelivat kauvan ja huomasivat hänet lopulta maassa kuolleenna ja ihan raadeltuna.Pian huomattiin ,että tämä kyseinen karhu oli tappanut heidän kaverinsa ja ystävälle pidettiin hautajaiet ,mutta silti toisiksi vanhin kaveri ei ollut lähtenyt pois....
...Sillä.... Hyvät ystävät ovat kuin tähdet et aina näe heitä ,mutta tiedät heidän olevan olemassa sodassa tai rakkaudessa, kuolleena tai elävänä.
Jos sinulla on todella hyviä ystäviä kopioi tämä päiväkirjaasi.