IRC-Galleria

On siittä vuosia kohta kymmenen kun kevään korvilla sinä kuihduit pois. Testamenttiisi jätit lupauksen saan sinut unohtaa mutta en tahtois. kun suo mä mietin se satuttaa, en paljoo uskalla suo muistaa älä suutu minä alan jo unohtaa. mun täytyy tunnustaa en jaksa muistaa ehtiikös ohimoillas olla vähän hopeaa.. sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa heikkoina hetkinäni voin sitä vähän maistaa. mihin ikinä teenkin matkaa joka soluni sinut muistaa. anna siunauksesi sinut jo unohtaa. en ollut mä kokenut tän kauniinpaa kun sä tuut ja sait mut... sun syksy vain saapui ennen aikojaan, voi luoja kuinka sua kaipaan. on ääriviivas jo vähän haalenneet noista vieraistas sut yritän löytää muisti kuvan palaa ja on vaalenneet... sä silti koit kanssani tätä elämää.